sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Lämmöt päälle

Olen aikamoisen innokas kissanleikittäjä. Minusta on kiva hihkua ja juosta asuntoamme ympäri erilaisia hiiriä perässäni kiskoen samalla, kun Nuppu ja Juju tuijottavat minua. Niiden mielenkiinto on yleensä sen verran koholla, että ne seuraavat minua huoneesta toiseen ja mäjäyttävät ahterinsa sen huoneen matolle, missä hiirikabareetani milloinkin esitetään. Aloitan kiertueen aina intoa puhkuen, mutta esiintyvä taiteilija kaipaisi välillä yleisöltään myös vastavuoroisuutta. Jos sitä ei tule, vaarana on, että show lähtee niin sanotusti kaupungista. Se matkustaa sirkusjunassa tai oikeastaan -busissa paikkaan, jossa sanotaan joo menolle ja meiningille.
 
Juhuu, Zetor! Haluatko katsoa aition päältä vai alta,
millaisen härdellin Hupsujen mama pistää pystyyn?
Jee, alpakat ovat menossa mukana
ihan kuin lemmikkimessuilla konsanaan!


Vaikka yllätin Zetorin taas päikkäriaikaan, pieni poika oli heti kiinnostunut ohjelmanumeroistani. Sain itsekin ihailla Zetorin akrobatiaa ja teltanpyöritystä, joten intressit olivat molemminpuolisia. Esitystämme tarkkailtiin innokkaasti myös sängyn alta, ja kun nautimme väliajalla lounasta, paikalle tassutteli muina kissaneitoina myös samettiturkkinen Ilona.

 
Pidättelin hengitystäni, sillä ujo kaunotar oli melkein kesytetty.

Mitä pidempään leikki jatkui, sitä villimpää siitä tuli. Alpakka sai kyytiä, mattoja rullattiin ja onnistuin sipaisemaan Ilonaakin hellästi monta kertaa. Kun palasin kotiin, Hupsut olivat saaneet lepuuttaa laiskoja peppujaan riittävästi unipussissa. Nekin halusivat viihdykettä, ja koska Zetor oli muistuttanut minua, ettei ralleihin tarvita kuin jokin ihan yksinkertainen peruslelu ja roimasti riemukasta asennetta, kävin hakemassa Hupsuille lähirannasta ihan uudenlaisen huiskan, joka on täyttä luomua.

 
Nuppu kysyi, olenko ihan tosissani.
 
Juju jähmettyi leikkimään siepparia ruispellossa.
 
Sanoin ”puutsi puutsi puutsi” ja kutittelin Pöppänää.
 
Nuppu luuli huiskaa hattaraksi ja yritti maistaa siitä palasen.

Mitä pöfföt edellä, sitä suikulat perässä.

Sain valituksia sekä herkkujen mausta että koostumuksesta.
 
Hei pupuseni, onko teillä mielessä muuta kuin syöminen ja pepun junttaaminen mattoon?

Jatkoin jääräpäisesti leikittämistä, ja hitaasti mutta varmasti Hupsujen etanamaisesti rullaavat vauhtimoottorit alkoivat pörähdellä käyntiin.

 
Juju ryhtyi vaanimaan ja tekemään hurjia saalistusloikkia...

...ja Nuppu täppäili kaislanhituja vasta imuroidulle lattialle.

Jähmeän alun jälkeen räggärit vertyivät, ja väänsin leikkihanat täydelle teholle: muistelin Zetorin parasta lelua, punaista alpakkalankaa, ja hoksasin, että mummikissi on jättänyt meille vastaavanlaisen käsityöihanuuden: virkatun kukkatöllerön. Hain sen lelulaatikosta (sillä tokihan kaikki langat ovat kissoilla leluina vain ja ainoastaan valvotusti), ja sen avulla Hupsuttamossakin oli pian käynnissä hurjapäinen narukaruselli.

 
Tässä Juju ei vielä tiennyt, mikä sen pään päällä leijaili...

 
No nyt! Valpas ja tosi virkku pääsivät nypläyksen makuun.

Kissojen spurttailu sai minut paitsi nauramaan ja innostumaan myös ymmärtämään jotakin tärkeää: olen ollut kotioloissa sittenkin vähän huono leikittäjä. En ole käyttänyt riittävästi mielikuvitusta pikkuisia inspiroidakseni, ja olen luovuttanut ennen kuin ne ovat saaneet edes lämpöjä päälle. Onhan vaikkapa lenkille lähtö minullekin hankalaa: lykkään sitä taitavasti ja lasken mieluummin pehvelin penkkiin, mutta parin ensimmäisen kilometrin jälkeen jalka nousee jo kevyemmin. Välillä kivakin asia tuntuu aluksi hankalalta: ei jaksaisi aloittaa kirjan lukemista, mutta ensimmäisten viiden luvun jälkeen onkin niin innoissaan, että hotkii opuksen heti loppuun saakka. Sama taitaa päteä kissoihin, joten yritän hoitaa houkutteluvastuuni tästä lähtien paremmin. Tilkkanen mielikuvitusta, hyppysellinen sinnikkyyttä... 
 
...ja banzai!

22 kommenttia:

  1. Voi ihku noita kaikkia katteja :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ne kyllä kaikki hurmaavia persoonia! <3

      Poista
  2. On teillä ollut kyllä kivoja leikkejä!

    VastaaPoista
  3. Quatronaurua - peppujunttarit :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hihittelen nyt quatronaurulle! :-D

      Poista
  4. Narukaruselli! Niin kuin en jo rakastaisi kissatarinoita, ylimääräistä riemua tuo sanataituruutesi. Hurrrpurrrr ja nieleskele tässä nyt hihitystä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna! <3 Ei ihme, että narukaruselli saapui kaupunkiin, sillä huomasin töihin pyöräillessäni, että nythän on kevät! Iiiiihhhanaa! :)

      Poista
  5. Ihana ekohuiska! Hitaasti herrasväki syttyy, mutta hyviltä näyttävät loppupuolen leikit. :D

    Henkilökunnan laiskaan "ei nyt jaksais" -otteeseen leikittämistä ja muuta kissojen kanssa puuhailua kohtaan on täällä kokeilussa uudenlainen lääke. Meillä on nyt huhtikuun ajan "Kassisen ja Sepon puuhakalenteri", A3-kokoinen paperiarkki, johon joka päivälle merkitään, mitä kissojen kanssa on tehty. Ei lasketa sellaisia muutamaa vasemmalla kädellä tehtyä hiirenheittoa tai kolmen raksun piilotusta palloon, vaan sellaiset puuhat, joihin ihminen (ja kissa(t)) oikeasti käyttävät aikaa ajatuksella. Kalenterista näkee aika hyvin, kenen kanssa tehdään ja mitä ja kuinka usein, ja kalenteri myös kannustaa tekemään, kun henkilökunnasta on kiva merkata ja kirjata ja laskea kaikelaista. :P Esitellään tää kalenteri blogissa varmaan pikapuoliin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hömppönenuilla on välillä tosi hidas sytytys - onneksi joskus lyhyempikin maanittelu riittää. Kamera onnistui taas kerran hidastamaan leikkivimmaa jähmettävällä ominaisuudellaan, mutta onneksi sain parit vauhdikkaammat otokset.

      Puuhakalenteri on loistoidea! Meidänkin täytyisi kokeilla vastaavaa, joten jään kiinnostuneena postausta odottamaan. Mehän osallistuttiin joskus muinoin aktivointiviikkohaasteeseen ja se olikin tosi onnistunut tempaus, mutta taisin suorittaa sitä vähän liiankin kunnianhimoisesti, sillä pian sen jälkeen me pidettiin Hupsujen eka ja toistaiseksi ainoa blogitauko... :-o

      Poista
  6. Pikkasen harkiten lähti leikit käyntiin mutta sitten satanen lasissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teki mieli jo välillä nostaa kissat pystyyn ja töniä vähän pepusta, että "pöp pöp", vähän edes yritystä! :-D

      Poista
  7. KYLLÄ linkkasin! Kiitos ihanasta jutusta ja mun mussukoitten tykkäämisestä ja leikittämisestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, ja kiitos itsellesi ja teidän koko jengille! <3 Eihän teistä voi olla tykkäämättä! :)

      Poista
  8. Hih, ihanaa, kun muilta kissoilta saa inspiraatiota omien leikittämiseen. Välillä kyllä tulee itsekin käytettyä niitä samoja leluja, joihin kissat ovat jo kyllästyneet, minkä seurauksena molemmat jäävät lähinnä tuijottamaan, että mitä tuo nyt oikein yrittää.

    Ps. Jujulla on niin söpön vaaleanpunainen kieli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että Hupsut tartuttivat inspiraatiota! :) Teidän ympäristöstä löytyisi varmasti paljon kaikenmoisia jänniä horsmia! Kissat ovat kyllä vaativia leikitettäviä, koska ne eivät tosiaan ujostele näyttää kyllästymistä, jos sama lelu on ollut käytössä liian pitkään. :-D Hyvää aivojumppaa leikittäjällekin.

      Ja Juju on söpön pinkkeyden mestari nenunsa ja kielensä kanssa! :-D

      Poista
  9. On ollut menoa ja meininkiä! Toiset lämpenee hitaammin, toiset nopeammin. Sen ymmärtää.

    Mutta että Ilonakin on ollut muina kissoina näkyvillä. Sepä vasta jotakin. Nupun ilme taas ensimmäisessä omassa kuvassaan on vallan mainio ja Juju ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpöeroja on paitsi yksilöissä myös päivissä! :) Parasta on, kun itse tajuaa keskeyttää omat jutut silloin, kun Hupsujen menojalkaa vipattaa. Silloin rallit saa päälle vähemmälläkin työstöllä. :)

      Olen onneksi saanut kunnian silitellä Ilonaa monetkin kerrat.♥ Ja aina se vain sykähdyttää yhtä isosti.♥

      Poista
  10. Valpas ja tosi virkku :-D Samaa ongelmaa täälläkin on havaittavissa, kissat vaativat sen verran maanittelua leikkiin, että liian usein tuskastun liian hätäisesti. Onneksi pinkki ötökkä on edelleen "voimissaan", vaikkei enää elämänsä kunnossa olekaan.. Super-Zetor taisi lähettää sellaisia hajuviestejä Nupsterille ja Jupsterille, että nyt leikkimään niinku kissan kuuluu ;) Tuo kukkatöllerö näyttää kyllä ihan erinomaiselta lelulta!
    Jännä, että toiset kissat (meillä Jallu) innostuu samantien leikkimään siinä kun toiset (M&A) möllöttävät puoli tuntia ennen pientä skarppausta ja spurttia. Kenties testaavat, onko palvelija tällä kertaa oikeasti valmis panostamaan leikkihetkeen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on aina huippua, kun löytyy jokin suosikkilelu, jota voi riistoleikittää tavallisia kertakilluttimia pidempään! :-D

      Mäkin luulen, että kissoilla on jokin testaussysteemi, kuinka tosissaan palvelusväki leikin suhteen on. Ja siinä on paha sitten yrittää madella siitä, mistä hiiriaita on matalin...

      Poista
  11. Voi mitenkä ihanalta kuulostaa teidän leikkihetki ♥ Coco on ollut todella leikkisä nyt Rufuksen pois menon jälkeen ja sitä onkin täytynyt leikittää paristi päivässä. Coco tahtoo myös paljon hellyyttä ♥ Coco on vaan siitä vähän vamuli leikkijä että se aina vaan juoksee huiskan ohi edes takas eikä ikinä ota huiskasta kiinni.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Cocoa!♥ Ei varmaan tee pahaa ekstrahalit kenellekään tässä tilanteessa - ja leikistäkin tulee hyvä mieli! Meillä Juju tekee välillä tuota lelun ohi juoksemista, mutta Nuppu ei ikinä. Sen tassut täppäävät ihan hurjina - ja se saa kiinni mitä vain eikä laske irti. Kaikkein pehmoisimmat ja vaarattomimman näköiset ovat usein niitä tosisaalistajia! :-D

      Poista