keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Pöhköfantit ruotuun!


Vaikka kutsun Nuppua ja Jujua usein yhteisnimellä ”pöhköfantit”, kissani ovat melko sukkelaälyisiä. Ne tajuavat maailmanmenosta suhteellisen paljon ja aloittivat huolelliset lomavalmistelut heti, kun äitini saapui meille reilu viikko sitten matkalaukkunsa kanssa. Katit auttoivat minua pakkaamaan uimapuvun, hellemekot ja vinon pinon lapsuuteni ponikirjoja ja riemuitsivat jo etukäteen lellilomasta Mummikissin kanssa. Niinpä aamuyön hämmennys oli suuri, kun mummin lämpöiset jalat lähtivätkin liikkeelle ja karkasivat matkalaukun ja emokissin kera maailmalle!
 
”Ei voi olla totta! Emo ja mummi jättivät meidät iskän kanssa opiskelemaan!”
 
”SOS! Äiskäää! Älä jätä mua! Isi ei osaa pestä mun hampaita!
Legot menee viikon aikana töhnään, ja Nuppu-pallero kiusaa!”


Mummiloman peruuntuminen harmitti aluksi Jujua kovasti. Pieni kissanpoika koki jäävänsä kolmanneksi pyöräksi, kun iskä ja Nuppu katselivat sohvalla ohjelmia ja pänttäsivät yhdessä tenttiin. Nuppu oli sentään yrittänyt vähän piristää veljeään imitoimalla emoa ja mummia:
 
”Tältä ne reissaajat näyttivät kolmen jälkeen aamuyöstä!”
 
Ikävä kyllä vitsi nauratti vain Nuppua itseään.

Viikon mittaan Juju alkoi sopeutua uuteen arkeen ja yritti näyttää minulle reipasta kuonoa hotellin wifiin soljuvassa kuvavirrassa:
 
Huitsista paistoi lievä reppanuus, kun taas Nuppu suorastaan huokui tyytyväisyyttä 

Minulla oli valtava ikävä molempia mussukoitani, mutta päivittäistä kissavajettani saapui onneksi liennyttämään kaksi paapottua hotellikissaa.
 
Söpöläiset olivat lojaaleja suomalaisille kollegoilleen ja
ilmaantuivat lähistölleni aina, kun kissakaipuu oli pahimmillaan.

Suomen säitä en sen sijaan ikävöinyt tippaakaan, vaan nautin täysin palkein Teneriffan mahtavista kesäkeleistä. Yritin imeä itseeni D-vitamiinia, lämpöä, värejä ja rentoa elämänmenoa, jotta Suomen kesän odotus ei tuntuisi niin toivottoman pitkältä.
  
Pupilleja hellivää punaa ja palmujen virkistävää vehreyttä!

Uima-altaalla polskimisen ja rannoilla vaeltelun lisäksi
kävimme tutustumassa Teide-tulivuoreen.


Nuppua huvitti ajatus, että mummi ja emo kuljetettiin tulivuoren
huipulle tällaisessa hauskasti keinahtelevassa kantokopassa.

Vasta lentomatkalla kotiin päin tajusin, kuinka korkealla olimme käyneet!

Niin onnistunut kuin lomamme olikin, oli myös ihanaa palata kotiin ja kaapata ensimmäisenä vastaan sipsuttava katti supermahtisyleilyyni.


 
Kuinka ollakaan, se katti oli Juju!

”Nyt jos vielä lähdet johonkin, niin mä tuun mukaan!”


Nuppukin muisti vielä, kuka olen, ja sanoi minulle hellästi ”här här”.

Se alkoi kuitenkin kiemurrella hieman hämillään, kun kyselin, miten on
mahdollista, että neiti oli onnistunut järjestämään itselleen ylimääräisen
ruokintakerran ja oikeudet ateriointiin olohuoneen valkoisella matolla...

Ainoa selitys tuntui olevan, että söpöt luttanat pyörittävät maailmaa.

Kun olemme nyt kaikki taas koolla, yritämme palauttaa löperöksi lipsahtaneen arjen takaisin raiteilleen. Nupun on osattava syödä tästä eteenpäin myös niin, ettei palveluskunnan tarvitse silitellä sitä samalla, kun se puputtaa kissanmössöjä meow-kupposestaan. Possujuna käynnistetään iltaisin hyvissä ajoin, ja peiton alle tullaan möyrimään vasta aamulla herätyskellon piristyä. Onko kaikki selvää, pöhköfantit?

Kuvittelenko vain, vai onko toinen pöhköfantti iloisemman näköinen
ruotuun palaamisesta kuin toinen? Se, jonka hampaat kiiltävät taas puhtaina...
 
...ja joka saa taas nauttia bloggaamisesta oman maman jalkaa vasten!

22 kommenttia:

  1. Odotitko Juju koko viikon ovella että emo tulee kotia? Minä olen odotellut monesti ensimmäiset päivät. Onneksi emo malttoi jättää auringon, värit ja lämmön ja palata lopulta teidän luokse! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä ootin! Kuuntelin tarkasti kaikki rappukäytävän äänet eikä huvittanut hassutella koko viikkona. Mut sit kun mama tuli kotiin, niin olin vuorotellen hempeä ja villi. Illansuussa matkustin itsekin pitkästä aikaa, eli annoin iskän työntää mua keittiönmatolla eestaas. Ja sit kököttelin nössösti maman sylissä ja vaihdettiin nenuja monta kertaa. -Juju

      Poista
  2. No se on ihan oikein, että kissoillakin oli vähän lomamoodia moisen julman hylkäämisen jälkeen... Huh, mun kissanhoitajakaveri ei onneksi lähettele kaipauskuvia perääni!

    Teneriffa on kiva. Tulipa ikävä sinne, terveisin Oulusta palannut, jolla on nyt nilkkapainot pedissä.

    Kantokoppa :D :D :D :D :D

    Vuosia sitten juuri Teneriffalla eräässä kahvilassa oli maailman ovelin markkinointikeino: Lämpimässä illassa kahvilan ruokalista oli asetettu telineeseen lampun alle, ja siinä nukkui rento kissa, jota sai silitellä. Henkilökunta antoi jututtaa kissaa ja lukea listaa hyvän aikaa ennen kuin tuli houkuttelemaan sisään, ja yhden tarjolijoista olimme nähneet päivällä rannalla (ei uimaranta, lisättäköön, vaikka kissablogin lukijoissa tuskin nyrpistelijöitä on) leikkimässä koiransa kanssa. Suositukset olivat tälle asiakkaalle riittävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tuollainen sisäänheittäjä saisi mut vaikka sieniravintolaan (inhoan sieniä, mutta kissaseurassa nekin maistuisivat takuulla taivaallisilta!) - ja henkilökunnan eläinrakkaus on paras mahdollinen meriitti ravintolalle! <3

      En ole aiemmin ollut Teneriffalla, mutta se näytti nyt kyllä parhaita puoliaan. Säidenhaltijat hemmottelivat meitä, ja kantokopassa hymyilytti ihan väkisin - varsinkin liitoskohdissa, joissa keinahti aina kivasti! Nyt täytyykin keskittyä lomamuistoihin oikein vahvasti, kun täällä on niin hurja lumimyräkkä. :-o

      Poista
  3. Ihana Nuppu, käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja saanut kaikenlaisia erioikeuksia, samaan aikaan kun kaveriraukka on vain kärsinyt. :'D

    Teneriffalla on varmaan ollut mahtavaa. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokoma pikku Nuppu-rontti taikoi itselleen todelliset kissanpäivät! :-D
      Teneriffan lämpö ja valo tulivat kyllä tarpeeseen! Nyt jaksaa taas tarpoa kohti kevättä.

      Poista
  4. Voi kisut... :P Toivottasti oli mukava & rentouttava reissu ;) Täällä Etelä-Savossa ollaan aina välillä oltu lumisateessa (sopiva lumisade on mielestäni mukava ;) ) - sekä pakkasessa tällä viikolla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana reissu kaikin puolin - nyt jaksan salaa vähän tykätä tästä lumimyräkästäkin. :) Lumi onkin ihan kivaa ja pikku pakkanen myös, mutta sellaisista yli kymmenen pakkasasteen säistä en kyllä tykkää. Brr!

      Poista
  5. Hyvin imitoitu tuo lomaltapaluuilme, muakin nauratti kovasti :)
    Kyllä varmaan kelpaa taas mamman jalkaa vasten bloggailla, parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, että Nupun hassuttelu upposi, niin neiti saa lisää kermaa hupsuttelumyllyynsä! :-D
      Ja Jujun riemu mun kotiinpaluusta hellyttää kovasti! <3 Ollaan yhtä onnellisia, kun blogataan yhdessä.

      Poista
  6. Hihii kantokoppa :D :D Ihanalta näyttää maisemat ja onneksi hotellikissoista löytyi sijaisseuraa loman ajaksi. Nupusta tulisi hyvä stand up -koomikko noilla ilmeillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tiedän, miltä kissoista tuntuu siellä boksissa! :-D Onneksi mua ei viety esim. hammaslääkäriin vaan ihan vain jylhiä maisemia ihailemaan.
      Nupussa on kieltämättä komediennen vikaa - se osaa näyttää siltä kuin ottaisi itsensä täysin vakavasti, mikä lisää hurjasti huvituskertoimia.

      Poista
  7. Eihän toi nyt kyllä ihan reilua ole, kun kissat joutuu kotiin jäämään ;)

    Mutta hei, arvaa mikä olo katsella noita sun matkakuvia tässä llumipyryssä :D ?

    VastaaPoista
  8. Suloisen näköisiä hotellikissoja, tunnistivat selvästi kissaihmisen kun oot noin monta kuvaa saanut napattua! :) sellainenhan olis ihan unelma hotelli, joka pyöris samalla tavalla kuin kissakahvilat, kissoja siellä täällä loikolemassa hotellin käytävillä ja joissain huoneissakin. Liikeidea valmis, eiköhän toteuteta... ;) ikävä tuli lämpöä ja aurinkoa kuvia katsellessa, mutta onneksi se kesä sieltä kai on pikkuhiljaa tulossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toteutukseen ehdottomasti! :-D Aika samoja ratoja kulkivat mun ja äidinkin ajatukset: pohdittiin, että mitäs jos kilautettaisiin huonepalveluun ja tilattaisiin huoneeseen kissat ja kupillisen raksuja. :-D Mun paratiisi olisi ollut täydellinen, jos aurinkotuolille olisi hypännyt seuraksi edes jompikumpi kateista. Se pidempikarvainen kisu oli ihan kesy, mutta toista en päässyt silittelemään.

      Mullakin on jo ikävä kesää, mutta nyt huomaa, että päivät ovat selvästi pidentyneet. Kyllä se siis sieltä taas tulee! :)

      Poista
  9. Joo ei näitä säitä kyllä erikoisesti kaipaa, mutta kai se taas joskus hetkellisesti sen verran lämpenee, ettei lunta sada. Koetahan selvitä säätilashokista, mikä varmaankin oli ihan huomattava :D

    Sen sijaan jalkojen päällä lepääviä kissoja kaipaa aina jos on kotoa poissa. Ei meinaa nukkumisesta tulla mitään ellei pedissä ole vähintään yksi kissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin totuttelun säihin aika varovasti, mutta nyt olen jo parina päivänä uskaltanut tallustaa lumen halki kotiin - toppahousut kahisten. Huomenna sitten on edessä työmatkakävely molempiin suuntiin. Toivottavasti teitä on vähän aurailtu!

      Koipien päälle (ja kainaloon) parkkeeraavat kissat ovat kyllä yksi kissan omistamisen parhaista puolista. Jos olen yksin kotona, niin on pakko kaapata kissat viereen, koska muuten ei tule uni simmuun. <3

      Poista
  10. "söpöt luttanat pyörittävät maailmaa" *TASSUT!*
    Tiedämme kyllä, haha :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hai faiiiiiv! :-D Nuppu ei yritä turhaan peitellä totuutta! <3

      Poista
  11. Sukkelaälyisiä ja söpöjä, asiat ovat silloin enemmän kuin mallillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kyllä näin välkkyjen pikku turilaiden kanssa kelpaa hengailla. <3

      Poista