lauantai 27. toukokuuta 2017

Kadonneen kanapalan arvoitus

Rakastin pienenä Neiti Etsivä -kirjoja. Niissä nokkelaakin nokkelampi Paula Drew ratkaisi esimerkiksi Krokotiilisaaren arvoituksen, koikkelehti kummitussillalla, bongasi lentävän lautasen ja löysi inkojen aarteen. Ei hullummin ihan tavalliselta koulutytöltä! Itse en ole kummoinen salapoliisi, mutta onnekseni haikara toi minulle aikoinaan näppäränenäisen Juju Drew’n, joka seikkailee kadonneiden jäljillä joka ikinen ilta.
 
”Ei tehtävää liian suurta tai kanapalaa liian pientä!
Juju Drew on aina valmiina!”
Vaikka Hupsuttamon keittiö on kovin pieni ja suippo, sinne katoaa joka ilta useampi viaton kanapala. Kaikki mysteerit sattuvat aina samoihin aikoihin, joten Jujusta on alkanut tuntua, että hammaspesuilla ja kidnappauksilla on jokin mystinen yhteys. Niinpä se päätti eilen olla erityisen skarppina harjauksen ajan. Mutta vaikka Juju kuinka keskittyi, putsaustoimenpiteiden jälkeen Hupsuttamon seinälle ilmestyi taas huolestuttava ilmoitus:




”Ou nou! Taas yksi Coucoun herkku on teillä tietämättömillä!”
Juju Drew'n pienet mutta tehokkaat aivot alkoivat puksuttaa täysillä, ja keittiö oli pian mietintäsavusta sakeana. Kun käry vihdoin hälveni, ratkaisu paloi kirkkaana lamppuna pikku etsivämme pään päällä: kaiken takana on takuulla hammaspeikkojen häijy iskuryhmä. Ne vihulaiset piilottavat Juju Drew'n palkintonamit, jotta herra etsiväherra masentuisi ja luopuisi säntillisestä suuhygieniastaan. Hammaspeikot eivät kuitenkaan tiedä yhtä tärkeää juttua: Juju Drew'n mielestä kunnon etsintäsessio on itsessään palkinto, joka tekee hammaspesusta entistä hauskempaa! Kjähhäh!
 
”Täältä se Coucou-kimpale kidnapattiin!”

”Ilmassa lemahtaa yhä karies,
joten hammaspeikot kipittivät tuonnepäin...”

”Tässä ne nousivat pieneen helikopteriin ja kiikuttivat
kanareppanan korkealle kallionkielekkeelle.”


 
”Ei hätää! Juju Drew astelee pelottomasti kalmantikkaille
ja pelastaa pikku Coucoun pulasta.”
 
”Hiiiiiop! Hyppää vain tähän kuonon päälle,
niin vien sut turvallisesti takaisin sinne pussiin.”

Valitettavasti meillä ei ole kuvamateriaalia kanapalan riemukkaasta kotiinpaluusta, mutta Juju Drew vakuutti, että kohtaaminen sai kaikkien silmäkulmat kostumaan. Kanapalaa ja sen sankkaa sukua myös ilahduttaa, että Juju Drew lupasi etsiä ne jatkossakin hyppysiinsä ihan mistä vain: niin imurin päältä, patterin alta, kallioluolasta kuin Siniparran huoneestakin.

 
Tämä urhoollinen poika lähtee namin perässä vaikka kummituskaruselliin!
Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, onko Juju Drew kyvykäs pitämään lupauksensa, lataamme nyt näkyville videomateriaalia Jujun etsintäretkeltä:

lauantai 20. toukokuuta 2017

Tienataan, tienataan!

Nuppu ja Juju ovat ammatiltaan kokopäiväisiä arjen sulostuttajia. Ne aloittavat söpöstelynsä aamutuimaan – usein ennen herätyskelloa – ja viimeiset suukot vaihdetaan hetkeä ennen yöpuulle kapuamista. Vastineeksi rankasta raatamisestaan ne saavat täyshoidon Hupsuttamossa: vapaavalintaiset petipaikat, ahkeran kupintäytön, raikkaat wc-faciliteetit, kampaussalongin, mani- ja pedikyyrit sekä monipuolista harrastetoimintaa agilitysta kissabiciin. Mielestäni perheen taloustilanne on sievässä tasapainoissa, mutta kaksilahkeinen palvelija on toisinaan kysellyt, milloin kateilta tulee ensimmäinen šekki juokseviin kuluihin. Niitä kuulemma riittää, eikä häntä haittaisi, jos Nuppu ja Juju nakkaisivat joskus säästöpossuun killingin tai pari.
 
Elämme kovia aikoja, jos kauniin pikku kissatytön pitää upottaa
somat tassunsa mutaan ja ryhtyä raskaan työn raatajaksi.

Jujun katse lasittui kauhusta, kun selvisi, että poitsunkin
pitäisi lappaa tästä lähtien leipää pöytään.
Ennen kuin rakkaat räggärini ehtivät plärätä tarkemmin mol.fi-sivuston valikoimaa, silmiimme osui Facebookissa täydellinen ilmoitus: asuinalueellamme järjestettäisiin vuotuinen lemmikkikuvanäyttely, ja kaikkien eläinmallien kesken arvottaisiin 20 euron lahjakortti lemmikkitarvikeliikkeeseen. Voisiko se olla Nupun ja Jujun reitti omavaraisiksi katinrötkäleiksi? Lienee sanomattakin selvää, että kaivoin saman tien esiin Hupsuista mahdollisimman hupaisan kuvan ja kiikutin sen innoissani kisapaikalle. Olimme heittäneet siiman veteen ja saatoimme vain odottaa, pujottaisiko Onnetar koukkuumme muhkean palkinnon.
 
Vastassamme oli toinen toistaan komeampia turrikoita, ja Nuppua ja Jujua jännitti,
mitä Onnetar tuumaisi kisan ainoista kissoista. Olisiko kehruumoottori etu vai haitta?

Aikaa kului, ja ehdin jo unohtaa Nupun ja Jujun mannekiiniprojektin, kun jotain odottamatonta tapahtui: minua oli yritetty tavoitella lemmikkiliikkeen numerosta pari kertaa kesken työpaikan suunnitteluillan. Vielä muutaman kerran ristiin soiteltuamme sain vihdoin kuulla sen, mitä olin alkanut salaa toivoa: Onnetar oli toden totta
 arponut Huitsin ja Nuppanan lemmikkinäyttelyn voittajiksi! Niitä odotti Lemmikkikulmassa lahjakortti ja upea pokaali, jonka kannoin eilen kotiin ylpeyttä puhkuen.

 
Juju saapui ensimmäisenä ihmettelemään onnenkantamoista. Se ei kuitenkaan
suostu uskomaan, että kyse olisi täysin sattumasta, sillä kyllähän tuollainen
 komea ja humoristinen kieltä ja korvia lärpsyttävä kissaherra
hurmaa Onnettaren ihan väkisinkin... 

”Mää voitin mama! Oon maailman hienoin poika, eiks jeh?”

Kevättuuli saattoi puhaltaa korviini, mutta minusta
kuulosti, että Juju kuiskasi hiljaa ”My preciousssssssss”....

Ilakoimme Jujun kanssa voitosta, kunnes tajusin, ettei Nuppu ollut liittynyt seuraamme. Huolestuin aika tavalla, sillä neitokainen on yleensä kaikessa mukana häntä pörhöllään ja hurinapurinalaitteet kaakkoon väännettyinä. Ei kai mussu ollut pahoittanut mieltään jostakin?

Nuppu löytyi apeana sängyn alta, eikä edes pokaalista väikkyvä kullan kiilto
sytyttänyt ilon kipinää sen sinisiin safiirisilmiin.
 

Juttelimme hetken asiasta, ja Nuppu totesi, että Jujun pokaali on hieno.
Jouduin selittämään Nupulle monta kertaa, että pokaali ja lahjakortti olivat niille yhteisesti ja vannoin, että vaikka Jujulla olikin tässä kuvassa suurhassuttelijan rooli, Nuppu on vähintään yhtä höppänä. Nupulle tuli heti parempi mieli, ja se halusi näyttää, että pystyisi loihtimaan nassulleen ihan yhtä reuhakkaita ilmeitä kuin Juitsi:
 
Kukas onkaan tällä kertaa se Tosi Höpsö, häh?

Nuppu hei, kyllä me jo uskotaan!  ❤ 

Vaikka Nuppu osaakin olla sekä hupsu että tosi höpsö, se halusi vielä poseerata pokaalin tuikkeessa söpönä ja tosi suloisena:

 
Kun Hupsujen kansallishymni kajahti soimaan, Nuppu liikuttui lähes kyyneliin.
Tämän kullan eteen tehtiin hurjasti työtä!

Koska töitä paiskiessa tulee kova nälkä, Nuppu kurkisti, löytyisikö pokaalin
pohjalta raksuja. Sieltä kurkisti kuitenkin vastaan vain kupera kissakaunotar.

Oli ihanaa nähdä, kuinka ilo palasi Nupunkin silmiin.
Ettei se vain olisi jopa hymyillyt pokaalin takana?

Kyllä vain: voittajan on helppo hihittää!
 
Nyt meidän on vielä päätettävä, mihin Nuppu ja Juju haluavat ensimmäiset itse tienaamansa rahat käyttää. Minusta vaihtoehtoja olisi loputtomasti kissanmintusta raapimaleluihin ja lempiherkuista uusiin valjaisiin, mutta käytännönläheisen (lue: kitsaan) miespalvelijan mielestä vaihtoehtoja on vain kaksi: Nuppu ja Juju saavat valita, haluavatko ne pyöräyttää pötkylöitä tyhjään vai hiekalla täytettyyn klosettiin. Niinpä lahjakorttimme vaihdetaan luultavasti Racinelin pölyttömään ja ekologiseen kissanhiekkaan. Mies lupasi piffata siihen vielä pari euroa lisää ja lohdutti kissoja, ettei takaisinmaksulla ole kiirettä.
 
Ou nou! Mitäs seuraavaksi?