perjantai 30. tammikuuta 2015

Komeaksikin kehuttu

Toiset tuntuvat löytävän Sen Oikean kamalan helposti. Nuppu esimerkiksi ihastui netin komeaan Rufus-poikaan heti ensisilmäyksellä, ja koska tunne oli molemminpuolinen, flirttiä ja hempeilyä on jatkunut jo yli vuoden verran, eikä edes Nupun misseys ole ravistellut nuorenparin onnea.

Tässä suhteessa ei tarvitse kinastella roskapussin viemisestä tai kalsareiden pesusta,
vaan voi hyvillä mielin uppoutua haaveilemaan toisen hohtavan sinisistä silmistä...

Juju sen sijaan on yhä vain sinkkupoika, vaikka joitakin pieniä virityksiä silläkin toki on ollut:

Possun viereen on hyvä käpertyä, jos maailma murjoo.

Vaikka yksin on pääasiassa hyvä olla, joskus olisi kiva halata
muutakin kuin mamaa tai maman uutta villasukkaa.

Olemme Jujun kanssa pohtineet, mistä sille löytyisi suloinen tyttöystävä; joku, jonka kanssa voisi aina silloin tällöin lähettää sydäntä värisyttäviä kehräyksiä. Pohdimme, olisiko Juitsin tullut aika deittailla 2010-lukulaisittain ja perustaa oma profiili kissojen Tinderiin. Mutta minkälaisella kuvalla ja kertomuksella kissatyttöjä kannattaisi hurmata?

”Hei, olen Juju, tuttujen kesken Juitsipupu. Tykkään tonnikalasta, kuutamolla kirnuttamisesta
ja siskoni pompottamisesta. Komeaksi minua ovat kehuneet monet muutkin kuin mama.”
”Hei, olen Juju, tuttujen kesken Kössi. En pelaa kuitenkaan kössiä, vaan harrastan
monipuolisesti agilityä ja treenaan mahtavaa kroppaani. Tykkään olla ilman paitaa.”

”Hei, olen Juju, tuttujen kesken herra Kainomieli, kissa joka puhuu ja pussaa.
Ruusut, runot ja romanttiset illalliset kuuluvat ehdottomasti repertuaariini.”

”Hei, olen Juju, tuttujen kesken Jätti. Olen hirmuisen iso jopa
räggäriksi, ja suojelen sinua, oi pieni kissaneiti, ihan kaikelta.
Paitsi jos minulla sattuu menemään pupu pöksyyn,
mikä on vain inhimillistä, eikö totta? Eikö? Jooko?”

”Hei, olen Juju, tuttujen kesken Jujuttaja. Höpsytän, hassutan, hihitytän ja hirnutan
kissatyttöjä niin kovasti, että pisut lirahtavat ohi hiekkiksen! Ei siis minulta, vaan niiltä.
Itse olen aina hygieeninen, ja töppöseni ovat valkoiset kuin vasta satanut lumi.”

”Moi, moon Juju, tuttujen kesken Pikkukissi. Heitä pusulla, jos kiinnostaa!”

Mikä Jujun profiiliehdotuksista saisi eniten peukkuja tyttökissoilta, jotka pläräilevät satojen komeiden kollien kuvia älypuhelimillaan? Entä minkämoinen typykkä sinun mielestäsi sopisi Jujulle parhaiten? Mielipiteesi voit kertoa kommenttikentässä ja/tai klikkaamalla yläreunan gallup-kyselyä.

Kiitos huolenpidosta pikku Jujun kissasuhdeasioissa, 
ja ihanan romanttista viikonloppua!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Hampaita vihlovaa söpöstelyä

Olen joskus sanonut Nupulle ja Jujulle, että ne ovat niin söpöjä kissoja, että jonain päivänä söpöyspoliisi vielä tulee ja rapsauttaa niille roimat sakot. Olen myös todennut, että räggärini ovat niin siirappisen suloisia, että niitä pussatessa suuhun kulkeutuu pakostikin söpönöpönonparelleja, jotka pinnoittavat hampaani karieksella, ja söpöyspoliisin sakkojen lisäksi joudun pulittamaan kalliit hammaslääkärilaskut. Tällä kertaa dollarihymyni on vaarassa blogatessakin, sillä luvassa on poikkeuksellisen sokerinen päivitys. Aion nimittäin osallistua Viiksikarvan varassa -blogin haasteeseen ja luetella Nupun ja Jujun kaikkein ihanimmat tavat.

Tulossa on höttöä ja hattaraa. Beware!
Jos hampaitasi jo vihloo, ehdit vielä sujauttaa suuhusi xylitol-purkan!

Söpöysluettelon aion toteuttaa samaan tapaan kuin aikoinani kissojen aiheuttamien tuhojen listaamisen lievimmästä karseimpaan. Tällä kertaa suunta on kuitenkin ihanasta lällyyn.

Sijalla viisi: Laukun nassutus

Kauneus on katsojan silmässä mutta niin on toisinaan söpöyskin. Se, mikä naurattaa ja hellyttää minua, saa mieheni joskus tuskastumaan. Hyvä esimerkki tästä on kissojen ihastus miehen laukun yhteen mystiseen kulmaan, jota ne käyvät vuorotellen nassuttamassa. Reuna on jo rispaantunut nuolemisesta, nakerruksesta ja leualla hiomisesta, vaikka laukun peitoksi on heitetty kaikkea tyynyistä villasukkiin.

Joo-o, juuri tuo laukku se on, ja mystinen nurkkaus erottuu selvästi
vaaleana ja rispaantuneena. Eihän Nuppu vain ole sitä nassuttanut?

Äp äp! Nuppu! Stop! Ei saa! Iskä suuttuu! Tuhma kissa!

Mutta yritä nyt sitten olla vihainen tämmöiselle! Ihan selvästihän se
pyytää parkuen anteeksi ja lupaa, ettei enää ikinä tee mitään vastaavaa.

Sijalla neljä: Nupun töpökiihdytys

Nupun yksi hellyttävimmistä tavoista on juoksuun pyrähtämisen sijaan kiihdyttää kävelyään. Se on ollut sille tyypillistä pennusta asti, ja viimeksi eilen pääsin todistamaan Nupun kiitotöpöttelyä. Nostin totutusmielessä kissojen kantokassin olohuoneen matolle, ja Nuppu katseli paheksuvasti sekä kassia että minua. En malttanut olla kiusaamatta huppanatyttöä, vaan ojensin käteni sitä kohti ja muiskuttelin lentosuukkoja. Tapahtui juuri niin kuin arvelinkin: Nuppu mulkaisi minua olkansa yli ja kiihdytti paheksuvin töpötysaskelin suorinta tietä sängyn alle.

 
Nupun silmistä paistaa epäluulo, ja kehon kielestä on aistittavissa,
että se saattaa astella riuskasti pakoon hetkenä minä hyvänsä.

Sijalla kolme: Aamuaurinkoisuus

Toisin kuin minä, sekä Nuppu että Juju ovat herätessään oikeita päivänsäteitä. Ne laskeutuvat yöorrelta aina oikealla jalalla ja tulevat herättelemään meitä poikkeuksetta hyvillä mielin. Vaikka orastava lupaus ruoasta on lempeyden salaisuus, välillä ruokakuppia kiinnostavampaa on mönkiä peiton alle tai kiskoa emon variksenpesää muistuttavasta kampauksesta irti hiuslenkkiä. Juju taas hassuttelee näykkimällä pohjettani ja hellyttää meitä monin autuain pötkähdyksin.

 
Jujun ihaniin tapoihin kuuluu myös osallistuminen aamupalaan. Sen täytyy joka aamu
nähdä, miltä puuro näyttää, ja nuuhkaista, onko kupissa tummapaahtoista kahvia.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: Löysäryhtinen kököttely ja esikehräys

Mikään ei ole yhtä aseistariisuvaa kuin kissa, joka istuu ryhdittömänä makaronina peppunsa päällä. Näky hellyttää niin nojatuolissa, tietokoneen ruutua vasten kuin keittiön pöydälläkin. Vaikka pyhä aikomukseni olisi nostaa katti pois kielletystä paikasta, näky on niin söpö, että huomaan pian lirkuttelevani karvaturrille, joka alkaa pitää kehräystä enteilevää ”hhhhr hhhr” -hengitystä ja lipaisee poskeani karkealla kielellään.

Jos Nuppu haluaa lisää nettiaikaa, se myös saa sitä, koska on niin pehmoinen
suloinen, söpö, hassu, karvatassuinen, lämmin, huriseva ja nössömössölutuinen.

Söpö tapa on sekin, että Nuppu saalistaa hiiren kursoria.
Näppäränä kissana se myös nappaa sen ainakin naposteluäänistä päätellen.

Jaetulla ensimmäisellä sijalla: superkääröys ja suukko-otsa

Ihanuuden nirvanaan on pakko vajota myös silloin, kun Juju heittäytyy helläksi. Se tulee viereeni ja kallistushalaa minua monta kertaa peräkkäin. Sitten se puhaltelee pari kertaa korvaani niin, että ihoni nousee kananlihalle ja olen valmis antamaan sarjan pusuja sen täydellisen silkkiseen suukko-otsaan. Kaiken tämän nöpöstelyn jälkeen Juju painautuu kehrääväksi superkääröksi jalkani päälle tai parhaassa tapauksessa syliini niin, etten uskalla edes hengittää, koska rikkoisin suloisen lumouksen.

Oikeaoppinen otsasuukon paikka on V-kuvion suipuimmassa kohdassa.

Kun Juju on tässä asennossa, se toivoo lämminhenkistä
lähestymistä leuanaluspusujen muodossa.

Niin pitkä ja polveileva kuin tästä päivityksestä tulikin, minulta jäi kertomatta ainakin sata kissojen suloista tapaa. Onneksi aihepiiri liittyy läheisesti koko blogimme teemaan ja palaamme siihen varmasti tulevaisuudessakin, jos hampaiden kunto sen vain sallii...

Koska blogistaniassa on liikuskellut paljon yhteiskuvia, mekin julkaisemme
harvinaislaatuisen ja vain hitusen käsitellyn kuvan, jossa näkyy yksi Nupun
suloisimmista tavoista: olla täysipainoisesti emon ihana sylivaavi! <3



maanantai 19. tammikuuta 2015

Korkeakoulun kasvatit

Sain elokuussa syntymäpäivälahjaksi tiiliskiven nimeltä Kissanhoidon käsikirja. Se on jyhkeä opas, jonka ansiosta minusta on tullut aiempaa valveutuneempi kissaemo. Olen oppinut paljon tiukkaa faktaa mutta alkanut toisaalta pohtia, ovatko meidän asunnossamme söpöstelevät karvaviritykset lainkaan kissoja. Tai jos ovat, niin niiltä on tainnut jäädä väliin pari pakollista kurssia KK:ssa eli Kissojen korkeakoulussa. Se on tunnetusti paikka, jossa pörröisistä pumpulitupoista vanutetaan ihka oikeita kissanpentuja. Kursseja, aktiviteetteja ja järjestötoimintaa on paljon, mutta tiiviin rutistuksen päätteeksi pallerot saavat kunniakirjan ja ovat valmiita muuttamaan omaan kotiin palvonnan ja pusuttelun kohteiksi.

Tässä möhkäleessä on tuhdisti asiaa aidoista kissoista. Siinä ei puhuta lainkaan KK:sta,
mutta onneksi emo on ottanut muuten vain selvää kyseisestä oppilaitoksesta.

Kissanpentujen elämä KK:ssa ei todellakaan ole pelkkää nukkumista ja hiirileikkejä, vaan
niiltä odotetaan sivistystä, sosiaalisia taitoja, metsästyshenkisyyttä ja yleistä mystisyyttä.

Juju on selvästi ollut skarppina joillakin KK:n oppitunneilla. Se tietää, että oikea kissa tervehtii tulijoita nenätervehdyksellä, ja gradunsa se on väsännyt lemmikkikissojen dominointikäyttäytymisestä. Maisterismiehenä se voi siis kutsua itseään oikeaksi alfaurooksi. Ainoa harmillinen seikka on, että sen kanssa yhteiseen kotiin valikoitui neitonen, joka keskittyi opiskelun sijaan kaikkeen muuhun touhuiluun. Se vaihteli toisten typyköiden kanssa tuoksukumeja, ja tenttiin lukemisen sijaan se käytti aikansa nätiltä näyttämiseen ja kuohkean häntänsä pöyhimiseen.


Miksi ihmeessä pitäisi perehtyä kvanttifysiikkaan, kun maailmassa on
pupuja, tipuja, rusetteja, etanoita ja kaikkea ihkupihkuihanaa?!

Lopputulos siis on, että asunnossamme majailee dominoiva alfapantteri ja valtasuhteista täysin tietämätön pehmonallukka. Minkälaisia tilanteita tällaisesta opinnollisesta epätasapainosta sitten aiheutuu? Sen voi itse kukin kuvitella, mutta tässä tulee muutamia esimerkkejä:

Kissanhoidon käsikirjassakin sanotaan, että vain ani harva kissa tykkää masurapsutuksesta.
Nuppu ei kuitenkaan kuunnellut, kun asiaa käsiteltiin KK:ssa. Niinpä se kehrää autuaana,
jos joku suinkin viitsii kutitella sitä vatsan seutuvilta. Mitä pidempään, sitä parempi.

Aiemmin Juju ei pystynyt katsomaan siskonsa epäkissamaista käytöstä,
mutta kun altistuu jollekin epäkohdalle kyllin kauan...
...opit saattavat unohtua ja huomaa itsekin käyttäytyvänsä hyvin epäkissamaisesti.
Kissan perustehtävä maailmassa on saalistaa rottia, mutta jos jakaa kodin sellaisen otuksen
kanssa, joka mieluummin muhjuttelee peiton alla, omatkin otteet pehmenevät silitykseksi.

Dominoinnista taas tulee hitusen hankalaa, jos väistyvä kissa ei ymmärrä väistyä,
vaikka saisi viiden pisteen vihjeen. Ja mitä tehdä, kun samainen tyllerö tunkee

aina ensimmäisenä ruokakupille?
Eikö Nuppu tiedä sitäkään, että lauman ulkopuolisille kissoille kuuluu sähistä?
Juju joutui taas selittelemään siskopuolen kummallista käytöstä, mutta koska tulija olikin
yllättävän säyseä tapaus, ei Jujukaan haaskannut aikaa turhaan ryttyilyyn.

Mitä enemmän luin kissojen tyypillisistä käyttäytymismalleista, sitä enemmän minusta alkoi tuntua, että asunnossamme majailee lisäksemme pehmotoffeepupuotus ja koalamussunallukka. On selvää, etteivät ne saaneet KK:stä stipendiä perinteisen kissuuden alalta, mutta yhden kissamaisuuden jopa Nuppu on kouluaikoinaan oppinut, ja se on tämä: ”Kissa huolehtii kehonsa liikkuvuudesta muun muassa toistamalla huolellisen venyttelysarjan aina herättyään.” Vai voiko joku muka väittää, ettei olisi nähnyt Nuppua koskaan tällaisessa asennossa?

”Yy, kaa, koo, ja venyyyyyy.....”

torstai 15. tammikuuta 2015

Hupsujen salaisuushaaste

Tammikuu on vuoden tiukkapipoisin kuu, eikä sen pipo esitä kissaa, hiirtä tai mitään muutakaan sympaattista olentoa. Ehei. Tammikuun pipo on erittäin vakavasti otettava niin kuin kuukausi itsekin. Siitä syystä minusta tuntuu, että vuoden 31 ensimmäistä päivää kuluvat aina liisterissä hiihdellen. Melkein puolet on jo sinnitelty, mutta lopuista selvitäksemme tarvitaan elämään jotakin jännää, joka saisi oikein kihisemään innosta. Sellainen voisi olla salaisuushaaste!

Tässä heti yksi salaisuus: Zorro on varastanut Nupun tassupedin! Tosi kiva supersankari...

Haasteen voi vastaanottaa kuka tahansa, joka suinkin kynnelle, tassulle, sorkalle tai kaviolle kykenee. Tarkoituksena on kertoa oman bloginsa tähdestä jotakin, jota suuri yleisö ole ennen kuullut. Sen ei tarvitse olla suurta tai jännittävää, vaan jokin pieni arkipäivän kiehtova nippelitietokin riittää vallan hyvin.

Nuppu ei esimerkiksi nuku öitään leukaan asti napitetussa flanelliyökkärissä vaan ihan nudena.
Paljastus se on sekin, että ”iskä” ostaa hömpsäytti kissoille alelaarista tällaisen härpäkkeen,
josta Juju meinasi heti vääntää nupin kaakkoon.
Nuppu tunnustaa, että se luuli keskitötteröä limen
makuiseksi Baby Lips -huulirasvaksi.

Juju haluaa virallisena salaisuutenaan paljastaa, ettei vesi suinkaan ole vanhin voitehista vaan melkoinen riesa, jos tarkkoja ollaan. Juju onkin jo aiemmin esitellyt mutkikkaan juomakuppirituaalinsa, mutta siitä ei ole ollut koskaan puhetta, että pelkkä hanan avaaminen saa Jujun usein ravistamaan turkkiaan, vaikka se istuisi kaukana lavuaarista. Myös hammasharjan näkeminen saa aikaan saman puistatuksen siitä huolimatta, että Juju hammaspeikon karkottamisesta pitääkin.

Tämän kokoiseen ammeeseen ei mene liikaa vettä, joten Jujukin
voisi harkita kylpevänsä siinä ruusunlehtien kera.

Nupun salaisuutta taas ei arvaa edes sen poikaystävä Rufus! Kissaneiti on varautunut siihen, että megauutisen kuultuaan paparazzit saartavat kotitalomme ja Nuppu joutuu antamaan nimmareita yötä päivää...

 
Mistä ihmeestä on kyse? Onko Nuppu muuttamassa
nunnaluostariin tai preeriakoirien yhdyskuntaan?

Pidelkäähän pipoistanne kiinni, sillä tässä se salaisuus nyt sitten tulee: Nupustakin on kuoriutunut agilitykissa! Se on osoittanut paitsi innokkuutta ja hyvää urheiluhenkeä myös räjähtävää ponnistusvoimaa, jota kansainvälisen tason estekissa tarvitsee. Kukapa tietää, vaikka Hupsuista tulisikin tästä lähtien kahden bordercollien blogi!


Nuppu liitää esteen yli vaivattomasti kuin siivekäs gaselli!
Asunnossamme ei ole siis pelkästään Zorro vaan myös hänen
uljas ratsunsa, joka hyppää vaikka vuorten yli!
Juju ei tiedä, olisiko se tyrmistyneempi Nupun kengurutouhuista vai emon
järkyttävistä seepraleggingseistä, jotka ovat melkoinen kohun aihe nekin.

Onneksi Nupun repäisy ei pilannut oikeasti Jujun fiiliksiä, vaan kissat pääsivät treenaamaan ensimmäistä kertaa yhdessä, kuten näistä videokatkelmista voi päätellä. Seuraavaksi jäämme tassut syyhyten odottamaan, tarttuuko kukaan haasteeseemme, jotta voisimme tammikuun pakkasettomien iltojen iloksi hihkua ”ohoh!”, ”jopas jotakin!” ja ”enpä olisi ikinä tuotakaan uskonut!”





PS. Vielä yksi salaisuus: Aiemman pipoäänestyksemme voitti 7 äänen potilla väite, että Nuppu tykkää oikeasti kissapiposta ja merkkasi toisen niistä nuolaisulla itselleen.

perjantai 9. tammikuuta 2015

Säästäväinen pikkusisko

Jokainen kissahöpertelijä varmasti tunnistaa sisällään piileksivän kissahirmun. Sen, jolle ei riitä, että kainalossa on yksi vanupallero, sylissä toinen, olalla kolmas, jalkoja lämmittämässä neljäs, pään päällä viides ja niin edelleen. Samanmoinen tyyppi asuu minussakin ja villiintyy pahemman kerran, jos satun näkemään söpöyden multihuipentumia eli kissanpentuja.

Oi niitä Nupun ja Jujun vauva-aikoja! Levonhetki vain löi...
Leikittelen aina välillä ajatuksella, että Nuppu ja Juju saisivat pikkusisaruksen. Tai edes oman tamrivuohen ihan vain lemmikiksi. Haaveet pysyivät hattaranpehmoisina päiväunina, kunnes kissojen Läntisestä Mummolasta tuli minulle vielä joulun jälkeen yllätyspaketti!

Juju halusi ilman muuta avata laatikon, jonka sisältä löytyi kissavaavi
kapaloon tai ainakin kuplamuoviin käärittynä!
Juju otti heti isoveljellisen asenteen pienokaista kohtaan.

Veikka nuuskutteli juniorin varpaita ja havaitsi, että tulokas oli tyttö. Siis pikkusisko!
Nupun ensikohtaamisesta systerin kanssa tallentui tällainen kuvasarja.
Häntää nuuskimalla Nupulle selvisi, että sisko on rodultaan burmankissa,
mutta korvannipukasta tuli toisaalta fiilis venäjänsinisestä.
Kun alkuinnostuksesta päästiin, kissoille kävi selväksi, että taapero taloudessa on kiva, kunnes se kotiutuu oikein kunnolla:


Pikkugangsteri valtasi Nupun tassupedin! Nuppua pelotti,
että vaipaton vaavi lirauttaisi pisut sen rakkaimpaan lepopaikkaan!
Koska pikkuneiti ei saanut olla tassupedissä, se etsi itselleen paikan,
josta Nuppua ja Jujua harvemmin löytää: kiipeilypuun korimajan.
Nuppua harmitti, kun kolmas pyörä tunki kiipeilypuuhunkin ja sai kaiken huomion.
Niinpä se alkoi houkutella pikkukaveria uunista ulos.
Kun tiitiäinen oli savustettu satupuusta, Nuppu asettui sen paikalle ja kysyi,
että rakastaahan emo Nuppua enemmän kuin kaikkia muita yhteensä.
Samassa Juju törmäsi paikalle ja valtasi vuorostaan mökin. Se muistutti,
että onhan Juju maman rakkain kultamussu, onhan!
Lohdutin kissoja, ettei kukaan voi ohittaa niiden ihanuutta. Paljastin
myös, etten huoli uutta kisulaista yöksi koskaan viereeni, sillä sen masussa
kolisee häiritsevästi kahden euron kolikko. Niinpä Nuppu ja Juju vihdoin
huoahtivat helpotuksesta ja suostuivat tähän ainutlaatuiseen sisaruspotrettiin!