Sisar beige pehmoinen

Nyt kun Nupun tassu on pysynyt loistokunnossa, lempeä kissamme on päättänyt ryhtyä oikeaksi hyvän olon lähettilääksi. Se edistää terveitä elintapoja syömällä monipuolisesti, liikkumalla riittävästi ja huolehtimalla sekä itsensä että veljensä hygieniasta. Nuppu pitää huolta myös meistä omistajista. Se aistii tunnetilani kuin empaattisin psykologi ja osaa nuolaista hellästi nenääni juuri oikealla hetkellä. Jos ruumiinlämpöni uhkaa vajota liian alas, Nuppu sipsuttaa kiireesti paikalle ja käpertyy lämmittämään tilanteesta riippuen varpaitani, käsiäni tai kylkeäni.

Nuppu on tiennyt pienestä asti, ettei salaatti
ole vain pupujen ruokaa. 

Nuppu toivoo, että jumppakärpänen purisi Jujuakin.

Nuppu muistuttaa, että venytellä voi samalla,
kun katsoo telkkua tai leikkii kalalla.

Parin viime päivän ajan Nupulla on ollut tassut täynnä sairaanhoitotyötä, sillä mieheni on ollut kotona kuumeen kourissa. Nuppu on tehnyt alati tarkastuskierroksiaan sohvalla nuokkuvan potilaan ympärillä. Hoitokäynti alkaa hennolla jalkojen lämmityksellä. Sen jälkeen Nuppu hiipii sohvan selkänojaa pitkin tutkimaan, hengittääkö potilas. Sitten se hyppää sohvan käsinojalta sohvapöydälle yleistilannetta tarkkailemaan. Se tuijottaa, kunnes on varma, että kaikki on hyvin ja kierros voi alkaa alusta. Aikoinaan Nuppu on ottanut vastuuta myös miehen vatsataudin parantamisesta. Nupun kannattama lääketieteen haara suosittelee jämerää yllätysloikkaa vatsan päälle. Se saa huonovointisimmankin potilaan pomppaamaan pirteästi punkasta pystyyn. Ja pytylle…

Hoivakissa parannusasemissa sohvan jalkopäädyssä. Jos mikään muu ei auta,
se kehittää viltin kanssa yhteistuumin kipinöitä ja antaa potilaalle sähköshokkihoitoa.

Silloinkin kun Nuppu lepää, se pitää yhden korvan valppaana.

Tämä on Nupun stressinpoistokatse. Mietin sitä aina, kun joudun jännittäviin tilanteisiin kuten
hammaslääkäriin tai esiintymään. Metodi toimii, ja Nuppu auttaa siis etänäkin.

Pingisperhosen toukka

Vaikka asumme vanhassa kerrostalossa, vaatekaapeistamme ei onneksi löydy koiperhosia. Olen kuitenkin havainnut vakavia viitteitä siitä, että kaksiossamme majailee eräs harvinainen mutta kiehtova lepattaja: pingisperhonen. Mitään BBC:n dokumenttia aiheesta ei ole tehty, mutta olen omin silmin nähnyt koteloituneen toukan olohuoneemme laitamilla. Se on noin kaksi metriä pitkä valkoinen pötkylä, joka muistuttaa kovasti iglutunnelia. Mutta juuri kun erehdyn uskomaan, että se on vain tunneli, se alkaakin kiemurrella!

Tässä kotelossa kasvaa pingisperhosen toukka, joka kumartaa leikkiin kutsuen.

Mistä sitten tiedän, että kyseessä on juuri pingisperhosen toukka esimerkiksi tennisperhosen sijaan? Kas siitä, että tuon tuostakin toukka sylkäisee suustaan pingispallon. Kun pallon sitten vierittää takaisin koteloon, sen sisältä tärähtää esiin pieni valkoinen koipi, joka sysää pallon kolisten taas minulle. Pallottelua voi kestää helposti yli puoli tuntia, ja välillä koko kotelo on omituisilla mutkilla. Odotan kuumeisesti päivää, jolloin metamorfoosi on valmis ja kotelosta suhahtaa esiin loistavasiipinen pingisperhonen. Tähän asti sen sisältä on mönkinyt esiin vain pieni, siivetön kollipoika…

Tutkijoiden mikroskooppinen infrapunakamera tallensi tällaisen näkymän kotelon sisältä.

Kotelon ulkopuolella taas möllötti harvinainen pingisturkiskuorinkainen.

Jonkin ajan kuluttua pingisperhosen toukka vorni
kotelostaan esiin kuin pieni, herttainen etana.

Se makoili rennosti "luu ulkona" hetken aikaa, kunnes oli taas aika pelata uusi erä ping pongia...

Nukkumatin kristallipallo

Nukkuminen on mukavaa, siitä olen samaa mieltä Nupun ja Jujun kanssa. Me kaikki käperrymme mielellämme pehmoiselle sängylle unta kehräämään ja näemme mitä jännimpiä unia. Joskus kun olen vaipumassa uneen, saatan nähdä väläyksen, jossa astun portaasta ohi tai liukastun. Ja siitä seuraa tietenkin säpsy.

Tässä Juju näkee selvästi unta aurinkoisesta päivästä savannilla.

Nuppu taas unelmoi Miss Ragdoll -kisojen talent-osuudesta, jossa se tekee kuperkeikkoja.

Nupulle ja Jujullekin tulee välillä pikkuruisia säpsyjä. Olen joskus miettinyt, mahtavatko ne silloin nähdä unta, jossa ne liukastuvat banaaninkuoreen, vai hyppäävätkö ne muka kiipeilypuun alatasolle, joka onkin mystisesti kadonnut? Jujulle mahdollisia säpsyttäjiä olisivat myös unet, joissa se kavahtaa mustaamambaa, näkee vilauksen vauvasta tai kuulee viulun vingahtavan. Kun kissat retkottavat auvoisasti tassut taivasta kohden, ne näkevät toivoakseni unta suukotteluhetkistä emon kanssa.

Yksi mahdollinen painajaisunityyppi: meinaat pudota
kiipeilypuusta vaikka tarraat koriin kymmenellä kynnellä...

Minäkin näen usein unta kissoista, varsinkin Nupusta. Kun huoli sen tassusta oli pahimmillaan, näin koko yön unta, jossa raahasin sylissäni bernhardilaisen kokoista Nuppua. Ei ihme, että olin aamulla aivan naatti. Paljon hauskempi oli pari yötä sitten näkemäni uni, jossa Nuppu asui piparkakkutalossa. Kuin pisteenä iin päälle Nuppu meni seuraavana päivänä vanhan kiipeilypuun mökkiin, eikä vastaavaa ole tapahtunut ikiaikoihin. Ja jotkut vielä väittävät, etteivät unet voi käydä toteen!

Kukaan ei saa haukata Nupun piparkakkutalosta, tai tulee tupen rapinat!

"Olipa kerran nuori, komea prinssi, joka asui lukittuna korkeaan torniin..."

Kissojen soittotunti

Minusta viulu on soittimista hienoin, eikä korvilla voi vastaanottaa mitään kauniimpaa kuin Haydnin jousikvartettoja. Paitsi tietysti kissojen kehräystä. Olen aikaisemmin kehunut Nupun ja Jujun absoluuttista sävelkorvaa ja luontaista musiikintajua, joten vihdoin ja viimein päätin aloittaa niiden kanssa kurssin viulutekniikan perusteista.

"Onkos tämä Stradivarius vai Guarneri?"

Kaivoin esiin oman, rakkaan viuluni ja viritin ilmoille Accolayn viulukonserton alkunuotit. Sainko aplodeja tai hurraa-naukaisuja? En. Kaikkea muuta. Juju viiletti korvat ja häntä luimussa sängyn alle. Nuppu taas nousi istumaan tassupedissään ja mulkaisi minua. En edes tiennyt, että Nuppu osaa katsoa niin pahasti. Jatkoin lempeään piano pianissimo -kohtaan, mutta kun Nuppu-neitikin köpötti äkeänä sängyn alle, päätin luopua kamarimusisoinnista ja aloittaa kissojen kanssa aivan alkeista. Niinhän minäkin lapsena tein, eikä kukaan ole Paganini syntyessään. Jos musikaalisia kattejani on uskominen, minussa ei ole vieläkään viuluvirtuoosin vikaa. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?

Pitkällinen maanittelu sai Jujun tulemaan
lähemmäs kauheaa ulvomalaitetta.

Tätä lähemmäs hirviötä se ei tullut.

Siksi hirviö meni tapaamaan Jujua kiipeilypuuhun.
Treffit eivät kestäneet kauan.

Luulisi, että konekiväärikotelo pelottaisi
enemmän kuin pieni vaaraton viulu...

Kun tavallista viulua oli kauhisteltu ja hartsin tuoksua
nuuskuteltu, emo vetikin vielä ässän hihastaan. Kirjaimellisesti.

Sähköviulun ääni ei ollut yhtään pelottava,
ja Nuppukin näppäili sillä kauniita pizzicatoja.

Olin viulutunnin päättyessä varsin tyytyväinen Nupun edistykseen.
Se oppi, mitä tarkoittaa forte, piano, andante ja al dente.