Mummi Poppasen paluu

Nupulla ja Jujulla on ollut aamusta asti huippufiilikset, koska niillä alkoi vihdoin ja viimein loma! Viimeksi kattikaksikko löllötteli vapaalla heinäkuussa, mutta siitä saakka on paahdettu tiukkaa arkea koko pitkä syksy ja tihkusateinen alkutalvi. Ei siis ole ihme, jos pienet  kissat ovat aivan sippenduudeleita.

Joka aamu on pitänyt huolehtia, että paijaajat heräävät töihin kukon laulun aikaan. Huoh!

Yhtä tillin tallin ovat myös räggäriduon emo ja iskä, jotka ovat niin ikään raataneet niska hikikarpaloiden peitossa kesästä saakka. Pöytään on työrupeaman ansiosta riittänyt pöperöä ja hiekkikseen Ever Cleania, ja välillä on liiennyt killinki jos toinenkin jopa materialistisiin hömppätuotteisiin:

Siivosin tänään Nupun kanssa lelulaatikon, ja sinne oli kertynyt virike poikineen.

Loma on kuitenkin laskeutunut nyt koko Hupsuttamon ylle, ja varma merkki siitä on asunnon totaalinen muodonmuutos. Nuppu ja Juju saivat lähietäisyydeltä seurata, kuinka pölyt, vaatemytyt, tiskit ja tavarapinot katoilivat ja tilalle ilmestyi hämmentävän paljon kaikkea punaista, pehmoista ja loistavaa samalla, kun Juju Surround Systemistä virtasi iloisia joulurenkutuksia.

Joulukamaa oli niin paljon, että pieni tonttupoika
oli vähällä hukkua sen sekaan.

Nuppu oli mielissään upouusista jouluverhoista, jotka ovat
emon ja iskän lomamatkakohteen mukaisesti Wienin-punaiset. 

Nuppu taisi sekoittaa Wienin ja viinin. Näitä verhoja
ei ole tarkoitus lipoa. Varsinkaan, kun on alaikäinen.

Juju suhtautui tulokkaisiin hivenen varauksella.
Sen eno on kuitenkin poliisimiehiä ja saattaa
sakottaa, jos Juju läträä viinillä.

Hmm. Ei kerrota enolle, että Jujun nenu hieman punoittaa.

Juju vannoi vielä raittiuslupauksen kauniin valoköynnöksen alla.

Parasta päivässä oli, että kun kaikki oli valmista, paikalle tuotiin mahtava supernanny: oma ihana Mummi Poppanen. Nuppu räpsytteli heti onnellisena mummille silmiään eikä tiennyt, millaiselle mutkalle itsensä kiepsauttaisi, jotta masurapsuja heruisi mahdollisimman paljon. Juju taas suoritti suuren nuuskutteluoperaation ja meinasi kallistushalata mummin ihan kumoon. Tullessaan mummi toi myös ihanat joululahjat Hupsujen jengille:

Supersöpöt Wienin-punaiset tyynyt, joiden kyljessä on hyvä tutia!

Niiden lähistöllä näkee rentoja lomaunia espanjalaisesta ratsastuskoulusta.
Tässä lipizzankatti Nuppu esittää sirointa piaffeaan.

Nuppu näki myös unta, jossa se oli kapellimestari nimeltä Mozart ja johti
Wienin filharmonikoita. Orkesterin solistina kuultiin yläkerran pianistitätiä.

Lopuksi Nuppu näki suklaisen unen, jossa se käpertyi tyytyväisenä Sacher-kakun ympärille.

Juippi hoksasi nokkelana kissana, että emo ja iskä lähtevät
neljäksi päiväksi reissuun. Tällä kertaa sitä ei harmita, sillä
luvassa on laatuloma Mummi Poppasen hellässä hoivassa!
Auf wiedersehen, emo ja iskä!

Hupsut palaavat netin äärelle taas ensi viikon loppupuolella

ja toivottavat nyt teille lukijoille tunnelmallista adventtia!

Juju Surround System

Nuppu ja Juju asuvat kerrostalossa ja ovat sopeutuneet hyvin aristokattiseen elämäänsä. Ne eivät harjoita jyskyttävää kanta-astumista tai järjestä kovaäänisiä bileitä. Ne eivät myöskään soita käyrätorvea, huudata täysillä telkkaria, ajele mopolla ympäri asuntoa tai kiikaroi naapuritaloihin. Niiden hyvin hoidetusta hiekkaklosetista ei leijaile koskaan epätoivottuja aromeja rappukäytävään, ja kissat itse ovat lähes aina miellyttävän tuoksuisia.

Ragdollien lämpimät varpaat nuuskuvat aivan maapähkinävoilta!

Koska Nuppu ja Juju paijaajineen ovat jotakuinkin esimerkillisiä kerrostaloasukkeja, naapurienkin soisi käyttäytyvän yhtä oppikirjamaisesti. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yläkerrassamme asuu tätihenkilö, joka paitsi tömistelee kaksiossaan edestakaisin kuin pillastunut puhvelilauma myös kilkuttaa väsymättä pianoaan. Chopinia jaksaisin ilman muuta kuunnella, ja Mozart kasvattaisi paitsi meidän ihmisten myös räggäriemme älykkyysosamäärää. Myrskyluodon Maijaankin tyytyisin, mutta aamuisin seitsemältä korviimme kajautetaan teos ”Popsi popsi porkkanaa”. Viikonloput kuluvat hauskasti Aaronin pianokoulu -bravuurien parissa, ja varsinaisia tähtihetkiä ovat illat, jolloin Intiaanitanssi kajahtelee ympäri taloa vielä kymmenen jälkeen.

Viikonloppuna Juju muistutti, että emolla on täsmäase naapuriviestintään:
oma viulu ja kellastuneita nuottivihkoja.

Niinpä valitsin lempikappaleeni ja vingutin vaikeita kohtia oikein
hitaasti ja huolellisesti. Tässä vaiheessa Juju pinkoi sängyn alle,
ja närkästynyt Nuppu löytyi myöhemmin hiekkiksen uumenista.
Mutta loppuivatko pianosoolot? No eivät tietenkään.

Mieheni mielestä yläkerran konserttipianisti ei intohimoisesta harjoittelustaan huolimatta syyllisty rikokseen, joten en kuulemma ole oikeutettu kutsumaan paikalle poliiseja, palokuntaa tai mitään muutakaan virallista tahoa. Eikä tarvitsekaan, sillä miehelläni oli toisenlainen ratkaisu porkkanabiisin vaimentamiseen:

Asuntoomme roudattiin Juju Surround System!

Juju painotti, että oikeasti kyseessä on Sonos-kaiutin makkariin.

Jujusta asennushommat olivat mukavia, mutta johtosotku sai Nupun näkemään punaista.

Iskä ja Juju säätivät hetken aikaa, ja pian Nupun lempibiisi
soljui ilmoille upouudesta kaiuttimesta.

Tässä kuvassa Nuppu ja herra Susi kuuntelevat Jennie Abrahamsonin Wolfia 
viidettä kertaa peräkkäin, eikä plinkutukselle ole enää sijaa majatalossamme!

Hienohelmainen hepokatti

Juju osaa käyttää pinkkiä nöpönenäänsä kuin parhaat tryffelitpossut. Se tuhistelee matolle putoilleet agilityherkkujen jämät lähes yhtä tarkasti kuin Dyson ja havaitsee heti emoa suukottaessaan uusien kosmetiikkatuotteiden tuoksut. Jujulta on turha pitää salassa, jos on horinut kaupungilla vaahterasiirappi-latten tai repsahtanut kerroshamppariin. Juju tietää kaikesta kaiken yhden hellän nuuhkaisun perusteella. Toisinaan se jatkaa silti nuuskutteluaan ympäri kasvoja ja kruunaa kutittelusession puhahtelemalla lempeästi emon korvakäytävään.

Nämä movemberit paitsi näyttävät myös tuntuvat ihanilta! 

Nuppusen nessua ei sen sijaan ole viritetty kovin tarkoille taajuuksille. Se vainuaa toki raksut kilometrien päähän, mutta ei tuhlaa arvokasta aikaansa hikisukkien, valkosipulihengityksen tai edes kukkaisparfyymien aistimiseen. Tärkeämpää Nupun mielestä on käyttää söpöjä pikku sieraimiaan trendien nuuskutteluun.

Voi ei! Nupun muotitutka aavistaa jotakin pahaenteistä... 

Kyllä! Kiipeilypuusta leijui nolouslemua! Emo oli mennyt
ostamaan lastenosastolta itselleen UUDEN kissapipon...

Onneksi muotitietoinen kissasöpöliinimme teki tämän karmean havainnon lisäksi myös tärkeän kauneusbongauksen eräänä harmaana marraskuun aamuna, kun emo näytti aamupalapöydässä tapansa mukaan uniselta takkupäämaahiselta. Viimeisen päälle karvapeitteensä sukinut Nuppu oli intoa täynnä ja aloitti vessassa omituislaatuisen hyppimisen. Se poukkoili lavuaarin alla rantapallon lailla ja sohi tassuillaan jotakin, joka kolisi niin erikoisesti, että minun oli pakko jättää puurot lautaselle ja mennä katsomaan, mistä oikein oli kyse. Riemuni oli suuri, kun lavuaarin takaa paljastui kokonaista kaksi kauan kadoksissa ollutta piikkikampaa! Sain siis tukkani ojennukseen ennen töihin lähtöä, ja jakaukseni oli pitkästä aikaa suorassa kiitos siistin ja muotivainuisen kissani!

Saiko kampoihin tarttunut hiuslakan vivahde Nupun bongaamaan ne?

Olipa havainnon syy mikä tahansa, Nuppu paljasti, että talvimuodissa tärkeintä on leikkisyys!

Kampaa kokeiltiin Nupun kauluriin, ja neiti halusi antaa vielä yhden muotivinkin:

hienoimmat hepokatit kaivelevat haravalla hampaitaankin!

Huriseva hammashäläri

Hajamielisen ja haaveiluun taipuvaisen ihmisen pelastus on oikeaan aikaan pärähtävä hälytys. Kun puhelimeni alkaa piipata ja välkkyä, tajuan palauttaa lainaopukset kirjastoon, kipittää soittotreeneihin tai kaahata kahvikupposelle ystävän kanssa. Ihan kaikkeen en sentään kännykän kalenteria tarvitse, sillä kotioloissa käytössäni on vielä paljon simppelimpi muistutusmekanismi: kaksi herkkäsensorista naukuhuristinta.

Näitä voi suositella kaikille. Ne eivät kuluta AAA-pattereita tai lataudu akulla. 

Toimiakseen ne tarvitsevat tosin pöperöitä ja muistuttavat 

anniskeluajasta tällaisella helposti mieleen painuvalla eleellä 

Myös tämä on selvä vihje

ruokinnan tarpeesta. Vertaa

kissan pituutta sen painoon

ja kärrää sapuskat pöytään!

Tällainen hälytys taas viestittää, että imuri pöhisee liian kovalla. 

Aamuisin herätyspalvelun hälytykset alkavat noin kuuden maissa

ja sisältävät tähän tapaan heilahtavia tassuja.

Naukuhuristimien hälytyssikermään on viime aikoina hiipinyt uusi tuiki tarpeellinen muistutus. Se aktivoituu aina iltaisin, kun pesen hampaitani. Jossain vaiheessa pepsodenttausta tunnen akillesjänteessäni pehmoista tönimistä ja kuulen vienoa poikakissan vikinää. Aluksi ihmettelin, miksi Juju antaa tassua niin kummalliseen aikaan, mutta pian tajusin, että se vaatii hammaspesua! Eläinlääkärin huomautuksen jälkeen olen ottanut tavaksi putsata toffeegepardien torahampaat joka ilta, ja yllättävää kyllä, puuha ylsi nopeasti yhdeksi niiden lempirutiineista.

Pirrrr! Hälytys! Matolla on pieni, kolmitassuinen, julmasti hylätty kissanpentu,

joka ei mitään muuta halua kuin että joku pesisi sen pienet valkoiset hammasmokkulat!

Näin sitä luututaan hampurivistöt puhtaaksi. Hieman toimenpide

aina puistattaa, mutta palkintona on vino pino kananameja.

Lopuksi kuuluu harjata vielä kielikin!

On suuri helpotus, että katit ovat ottaneet legojen kunnossapidon omallekin kontolleen. Erityiskiitoksen ja riemulaulua kaakattavan papukaijamerkin haluan kuitenkin antaa kiltille pikku Nuppuselle, joka on jokaisen hammaspeikkohäätäjän unelmakohde. Tämän videon myötä reipas kissatypykkä toivottaa kaikille kissoille ja niiden paijaajille raikasta hengitystä ja hohtavan valkoista purukalustoa!

Rikotaan reviirejä!

Nupulla ja Jujulla on hyvin hanskassa reviirinsä rajat. Siksi ne käyskentelevät alueellaan itsevarmoina kuin Saban kuningatar ja karhuherra Paddington. Ekolokero, jota ne asuttavat, pitää sisällään monenlaista maaperää karvamatosta parkettiin, eikä maaston muotojakaan voi olla ihailematta: kissimirrit voivat kavuta Mount Sohvan päälle tai ottaa nokosia eksoottisten puiden latvustoissa.

Asuinjärjestelyihin kuuluu myös oikeus tutustua
paikalliseen nähtävyyteen: La Komeron tippukiviluoliin.

Tämä kivikaudella sileäksi hankautunut kivi on ehdottomasti Nupun reviiriiä.
Ei sillä, että muut sen päälle uskaltaisivatkaan nousta!

Jujun voi usein nähdä meditoivan tällä kallionkielekkeellä,
josta on vaakasuora pudotus Grand Kitchenin kanjoniin.

Nuppu halusi demonstroida, mitä tarkoittaa ”ekolokero”. Se mahtui sinne melkein kokonaan.

Juju on bongannut alueella nk. umppalumppakatteja, jotka on helppo alistaa.

Koska kaikki hyvä loppuu aikanaan, reviirikin päättyy tiettyihin koordinaatteihin. Kissimirrit ovat saaneet varsin kattavan tietopaketin myös elinaluetta rajaavista ”kipupisteistä”. Karvaturrit hyväksyvät, että aakean laakea Bedfordshiren tasanko, jolla ne tapaavat köllötellä päiväsaikaan, on öisin varattu toisen samalla alueella käyskentelevän lajikkeen nukkumakäyttöön. Muutamat muut rajoitteet ovat sen sijaan aiheuttaneet pienimuotoista porua alueen kaksijalkaisissa kantaeläimissä:

Iskältä pääsee aina älähdys, kun Juju lähestyy
leffatykiksi kutsuttua kivihiilikertymää.

Reservaatissa on yritetty keskustella siitä, mikä ero on tabletilla ja pefletillä.

Viidakon Ykä taas on saanut palautetta vihertassuisuudestaan.

Yleensä reviirikiistat on käyty jalojen kissaeläinten ja niiden alempirotuisten paijaajien kesken, mutta jostain syystä viime aikoina kahnausta on syntynyt enemmän räggäripiirin sisällä. Nuppu on päsmäröinyt ruoka-aikaan, sillä muona maistuisi aina paremmalta Jujun kupista. Niinpä Juju napostelee ateriansa toisinaan porstuan puolella. Sinnekin Nuppu-ahmatti välillä eksyy, mutta ilmalaiva kuljettaa sen pian takaisin oikeiden pöperöiden pariin.

Nuppu on aina reviirillä silloin, kun metsästäjät saapuvat saaliit olallaan.

Ruoka-aikojen ulkopuolella valtaa pitää selvästikin herra Lihaskimppu, joka on alkanut typistää neiti Sirotassun nukkuma-alaa tutulla valtaustekniikallaan. Se ei ole yritysmaailmasta tuttu ”hajota ja hallitse” vaan ”kapua ja köllähdä”:

Lähtötilanteessa Nuppu veti lonkkaa rakkaalla valtaistuimellaan. Sittemmin paikalle
kapusi suloinen mutta hieman tunkeileva Juitsu, joka köllähti Nupun kylkeen niin,
että typykkää alkoi ahdistaa ja se kiipesi banaanipuun latvaan hirsiä vetelemään.

Kas kummaa, kohta ylimmän tertun päällä
katon rajassa nökötti tuplamäärä kissoja!

Juippi ei malttanut antaa Nupun nukkua, vaan alkoi pestä
sen korvia ja tassuja. Vähemmästäkin uni pyrähtää simmusta.

Kun korvat, varpaat, movember-viikset ja pikkuiset nenät olivat puhtaat,
kuului vain sirkkojen siritystä. Sitten tuli kuuma. Kumpi luovuttaisi?

Puusta kajahteli inahduksia ja ilmassa pöllysi vanutuppoja, mutta
lopulta kaikki pikku apinat laskeutuivat aluskasvillisuuden sekaan.

Ja niin rauha laskeutui jälleen tämänkin reviirin ylle...