tiistai 28. tammikuuta 2014

Sisar beige pehmoinen

Nyt kun Nupun tassu on pysynyt loistokunnossa, lempeä kissamme on päättänyt ryhtyä oikeaksi hyvän olon lähettilääksi. Se edistää terveitä elintapoja syömällä monipuolisesti, liikkumalla riittävästi ja huolehtimalla sekä itsensä että veljensä hygieniasta. Nuppu pitää huolta myös meistä omistajista. Se aistii tunnetilani kuin empaattisin psykologi ja osaa nuolaista hellästi nenääni juuri oikealla hetkellä. Jos ruumiinlämpöni uhkaa vajota liian alas, Nuppu sipsuttaa kiireesti paikalle ja käpertyy lämmittämään tilanteesta riippuen varpaitani, käsiäni tai kylkeäni.

Nuppu on tiennyt pienestä asti, ettei salaatti
ole vain pupujen ruokaa.
 
Nuppu toivoo, että jumppakärpänen purisi Jujuakin.
Nuppu muistuttaa, että venytellä voi samalla,
kun katsoo telkkua tai leikkii kalalla.


Parin viime päivän ajan Nupulla on ollut tassut täynnä sairaanhoitotyötä, sillä mieheni on ollut kotona kuumeen kourissa. Nuppu on tehnyt alati tarkastuskierroksiaan sohvalla nuokkuvan potilaan ympärillä. Hoitokäynti alkaa hennolla jalkojen lämmityksellä. Sen jälkeen Nuppu hiipii sohvan selkänojaa pitkin tutkimaan, hengittääkö potilas. Sitten se hyppää sohvan käsinojalta sohvapöydälle yleistilannetta tarkkailemaan. Se tuijottaa, kunnes on varma, että kaikki on hyvin ja kierros voi alkaa alusta. Aikoinaan Nuppu on ottanut vastuuta myös miehen vatsataudin parantamisesta. Nupun kannattama lääketieteen haara suosittelee jämerää yllätysloikkaa vatsan päälle. Se saa huonovointisimmankin potilaan pomppaamaan pirteästi punkasta pystyyn. Ja pytylle…

Hoivakissa parannusasemissa sohvan jalkopäädyssä. Jos mikään muu ei auta,
se kehittää viltin kanssa yhteistuumin kipinöitä ja antaa potilaalle sähköshokkihoitoa.

Silloinkin kun Nuppu lepää, se pitää yhden korvan valppaana.

Tämä on Nupun stressinpoistokatse. Mietin sitä aina, kun joudun jännittäviin tilanteisiin kuten
hammaslääkäriin tai esiintymään. Metodi toimii, ja Nuppu auttaa siis etänäkin.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Pingisperhosen toukka

Vaikka asumme vanhassa kerrostalossa, vaatekaapeistamme ei onneksi löydy koiperhosia. Olen kuitenkin havainnut vakavia viitteitä siitä, että kaksiossamme majailee eräs harvinainen mutta kiehtova lepattaja: pingisperhonen. Mitään BBC:n dokumenttia aiheesta ei ole tehty, mutta olen omin silmin nähnyt koteloituneen toukan olohuoneemme laitamilla. Se on noin kaksi metriä pitkä valkoinen pötkylä, joka muistuttaa kovasti iglutunnelia. Mutta juuri kun erehdyn uskomaan, että se on vain tunneli, se alkaakin kiemurrella!

Tässä kotelossa kasvaa pingisperhosen toukka, joka kumartaa leikkiin kutsuen.


Mistä sitten tiedän, että kyseessä on juuri pingisperhosen toukka esimerkiksi tennisperhosen sijaan? Kas siitä, että tuon tuostakin toukka sylkäisee suustaan pingispallon. Kun pallon sitten vierittää takaisin koteloon, sen sisältä tärähtää esiin pieni valkoinen koipi, joka sysää pallon kolisten taas minulle. Pallottelua voi kestää helposti yli puoli tuntia, ja välillä koko kotelo on omituisilla mutkilla. Odotan kuumeisesti päivää, jolloin metamorfoosi on valmis ja kotelosta suhahtaa esiin loistavasiipinen pingisperhonen. Tähän asti sen sisältä on mönkinyt esiin vain pieni, siivetön kollipoika…

Tutkijoiden mikroskooppinen infrapunakamera tallensi tällaisen näkymän kotelon sisältä.
Kotelon ulkopuolella taas möllötti harvinainen pingisturkiskuorinkainen.
Jonkin ajan kuluttua pingisperhosen toukka vorni
kotelostaan esiin kuin pieni, herttainen etana.
Se makoili rennosti "luu ulkona" hetken aikaa, kunnes oli taas aika pelata uusi erä ping pongia...

torstai 23. tammikuuta 2014

Nukkumatin kristallipallo

Nukkuminen on mukavaa, siitä olen samaa mieltä Nupun ja Jujun kanssa. Me kaikki käperrymme mielellämme pehmoiselle sängylle unta kehräämään ja näemme mitä jännimpiä unia. Joskus kun olen vaipumassa uneen, saatan nähdä väläyksen, jossa astun portaasta ohi tai liukastun. Ja siitä seuraa tietenkin säpsy.

Tässä Juju näkee selvästi unta aurinkoisesta päivästä savannilla.

Nuppu taas unelmoi Miss Ragdoll -kisojen talent-osuudesta, jossa se tekee kuperkeikkoja.

Nupulle ja Jujullekin tulee välillä pikkuruisia säpsyjä. Olen joskus miettinyt, mahtavatko ne silloin nähdä unta, jossa ne liukastuvat banaaninkuoreen, vai hyppäävätkö ne muka kiipeilypuun alatasolle, joka onkin mystisesti kadonnut? Jujulle mahdollisia säpsyttäjiä olisivat myös unet, joissa se kavahtaa mustaamambaa, näkee vilauksen vauvasta tai kuulee viulun vingahtavan. Kun kissat retkottavat auvoisasti tassut taivasta kohden, ne näkevät toivoakseni unta suukotteluhetkistä emon kanssa.

Yksi mahdollinen painajaisunityyppi: meinaat pudota
kiipeilypuusta vaikka tarraat koriin kymmenellä kynnellä...

Minäkin näen usein unta kissoista, varsinkin Nupusta. Kun huoli sen tassusta oli pahimmillaan, näin koko yön unta, jossa raahasin sylissäni bernhardilaisen kokoista Nuppua. Ei ihme, että olin aamulla aivan naatti. Paljon hauskempi oli pari yötä sitten näkemäni uni, jossa Nuppu asui piparkakkutalossa. Kuin pisteenä iin päälle Nuppu meni seuraavana päivänä vanhan kiipeilypuun mökkiin, eikä vastaavaa ole tapahtunut ikiaikoihin. Ja jotkut vielä väittävät, etteivät unet voi käydä toteen!

Kukaan ei saa haukata Nupun piparkakkutalosta, tai tulee tupen rapinat!
"Olipa kerran nuori, komea prinssi, joka asui lukittuna korkeaan torniin..."

tiistai 21. tammikuuta 2014

Kissojen soittotunti

Minusta viulu on soittimista hienoin, eikä korvilla voi vastaanottaa mitään kauniimpaa kuin Haydnin jousikvartettoja. Paitsi tietysti kissojen kehräystä. Olen aikaisemmin kehunut Nupun ja Jujun absoluuttista sävelkorvaa ja luontaista musiikintajua, joten vihdoin ja viimein päätin aloittaa niiden kanssa kurssin viulutekniikan perusteista.


"Onkos tämä Stradivarius vai Guarneri?"


Kaivoin esiin oman, rakkaan viuluni ja viritin ilmoille Accolayn viulukonserton alkunuotit. Sainko aplodeja tai hurraa-naukaisuja? En. Kaikkea muuta. Juju viiletti korvat ja häntä luimussa sängyn alle. Nuppu taas nousi istumaan tassupedissään ja mulkaisi minua. En edes tiennyt, että Nuppu osaa katsoa niin pahasti. Jatkoin lempeään piano pianissimo -kohtaan, mutta kun Nuppu-neitikin köpötti äkeänä sängyn alle, päätin luopua kamarimusisoinnista ja aloittaa kissojen kanssa aivan alkeista. Niinhän minäkin lapsena tein, eikä kukaan ole Paganini syntyessään. Jos musikaalisia kattejani on uskominen, minussa ei ole vieläkään viuluvirtuoosin vikaa. Ehkä sitten seuraavassa elämässä?

Pitkällinen maanittelu sai Jujun tulemaan
lähemmäs kauheaa ulvomalaitetta.

Tätä lähemmäs hirviötä se ei tullut.

Siksi hirviö meni tapaamaan Jujua kiipeilypuuhun.
Treffit eivät kestäneet kauan.
Luulisi, että konekiväärikotelo pelottaisi
enemmän kuin pieni vaaraton viulu...
Kun tavallista viulua oli kauhisteltu ja hartsin tuoksua
nuuskuteltu, emo vetikin vielä ässän hihastaan. Kirjaimellisesti.

Sähköviulun ääni ei ollut yhtään pelottava,
ja Nuppukin näppäili sillä kauniita pizzicatoja.
Olin viulutunnin päättyessä varsin tyytyväinen Nupun edistykseen.
Se oppi, mitä tarkoittaa forte, piano, andante ja al dente.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

King, Kong ja tuhojen top 10

Haaveilin omista kissoista iät ja ajat, ja mitä lähemmäs unelman toteutuminen tuli, sitä enemmän kuulin varoitteluja kissojen aiheuttamista tuhoista. Ne raapisivat vasta asentamamme tapetit riekaleiksi, silppuaisivat matot, pudottelisivat kaikki koristeet säpäleiksi lattialle ja ajastaisivat sängyn alle atomipommin, joka räjäyttäisi kaiken ehjänä pysyneen molekyyleinä ilmaan… Tai jotain sinnepäin. Mutta silläkin uhalla halusin kotiimme kaksi tasmaniantuholaista. Olin valmis rakastamaan niitä, vaikka ne paljastuisivat King Kongeiksi, jotka kaataisivat lopulta koko kerrostalomme kumoon.


Tässä tuhotiimi valmistautuu iskuun...

Kun Nuppu ja Juju sitten esiteltiin kissaneitseelliselle asunnollemme, olin hiukan varuillani. Enemmän tosin kissojen kuin asuntomme puolesta. Aluksi pikku termiitit osoittivat nimittäin huolestuttavaa kiinnostusta johtoja kohtaan. Ensimmäisen kuukauden ajan piilottelimme johtomylläkkää parhaamme mukaan vilteillä ja pyyhkeillä, kunnes tajusimme hankkia muoviset johdonpäälliset. Siinä vaiheessa kissat olivat onneksi päässeet eroon suurimmasta johtofiksaatiostaan ja keksineet uusia kujeita. Tänään aionkin esitellä kuvasarjan muodossa niiden pahimmat tuhot kautta aikojen. Toivon, ettei kukaan kissoista haaveileva saa nyt tästä traumoja, vaikka materiaali onkin vallan puistattavaa. Kaikesta huolimatta olen silti sitä mieltä, että asunnossamme kaikkein kauneinta ja arvokkainta on kaksi räggäriraggariamme terävine kynsineen ja pienine nakerteluhampaineen.

Tuho numero 10
Kukkamultaa ikkunalaudalla

Turha selitellä, ettei sitä olisi. Vähintään kerran viikossa
sitä tulee lisää. Kasveistakin katoaa joskus palasia!

Tuho numero 9
Kissanhiekkaa ympäri asuntoa

Joo-o, onhan niitä jyväsiä loppuviikosta myös
veskimaton vieressä. Joskus pahoitan melkein
mieleni, kun varpaiden väliin mene Ever Cleania.

Tuho numero 8
Irtokarvaa tummalla matolla

Näkeehän sen, ettei tämä näytä hyvältä.
Kuva otettu pari päivää imuroinnin jälkeen.


Tuho numero 7
Hampaanjälkiä laturijohdossa

Milläs iPadin nyt lataat?! Ai, se toimii sittenkin.

Tuho numero 6
Nakerrettu kiipeilypuu

Mutta toisaalta: Omapahan on puunsa.

Tuho numero 5
Yksi posliininen matkamuisto

Tässä se Nizzasta tuotu pesusienenpidin oli,
kunnes Juju pudotti sen. Tuskin tämä rämppänurkka

silti ennenkään kovin hyvältä näytti.

Tuho numero 4
Säpäleiksi kaluttu jumppakuutio

Nuppu kantaa tästä vastuun yksin. Pääasia on,
että lenkkarimme ovat kuution sisäpuolella
eikä niistä ole jyrsitty kuin vähän nauhoja.

"Garrauh! Mitäs sitä popsisi seuraavaksi?"

Tuho numero 3
Rikki riivityt keittiön tuolit

Ihme, että näillä tuoleilla pystyy
ylipäänsä enää istumaan!

Tuho numero 2
Entisöity sohva

Vii-uu-vii-uu, serious damage! Langanpätkät
esiin kiskoi ruokaa kärttävä Nuppu-neiti.

Tuho numero 1

Pilalle ravattu parketti

Kaikkien sisustusihmisten kamalin painajainen kävi kohdallamme toteen:
Parketti on lähes pilalla! Jos käy makuulleen olohuoneen lattialle ja
katsoo parkettia tismalleen oikeasta kuvakulmasta kirkkaassa valaistuksessa, saattaa
nähdä kynsien jälkiä, jotka kaksi ragdollia ovat tuottaneet kamalalla hurjastelullaan.