Temppujen opettaminen on minulle kuin
sudokujen ratkomista. Olen monesti tajunnut opettavani Jujulle jotain pöhkösti
ja kokenut huimia heureka-hetkiä, kun olen keksinyt jonkin paremman
opetustavan. Juju on fiksu kissa, joka kyllä ymmärtää, mitä siltä odotetaan,
kunhan viestintäni on kyllin selvää.
Hyvänä esimerkkinä pieleen menneestä viestinnästä
voisin kertoa tapauksen ”maahan meno”. Sain opetettua Jujun kyykistymään, mutta
se piti etutassut tiiviisti masunsa alla. Yritin neuvoa kosketuskepin avulla
Jujua ojentamaan etutassujaan, mutta se tietenkin ojensi aina vain yhden tassun
kerrallaan. Lopulta keksin jotakin kovin radikaalia: menin sängylle istumaan
kanapalojen ja naksuttimen kanssa ja vain odotin. Juju kehräsi ihmeissään
edessäni. Se istui, antoi tassua, kyykistyi maahan, kieppasi piruetin ja hyppi
takajaloillaan. Kun mistään ei herunut palkintoa, Juju kävi lopulta makaamaan –
rennosti ja juuri oikeaan asentoon. KLIK! Ruhtinaallisen palkinnon jälkeen,
Juju oppi tempun kerrasta, ja minun sudokuni viimeinen numero loksahti
kauniisti paikoilleen.
Juju ottaa tässä vauhtia ympäri kiepsahtamiseen. Iisipiisiä! |
Yksi viestintäpulmistani on kuitenkin vielä
ratkaisematta. Se häälyy yököttävänä mörkönä mieleni perukoilla, ja yritän välillä
unohtaa koko asian. Kyseessä on temppu, jossa heitän lelun kauemmas ja Juju
hakee sen minulle. Kaikki sujuu tiettyyn pisteeseen asti hyvin: Juju juoksee
lelun perään, nostaa sen suuhunsa… pudottaa sitten lelun maahan ja tulee
luokseni palkintoa hakemaan. En ymmärrä, miten saisin kerrottua, että Jujun
täytyisi tuoda lelu minulle. Tämä pulma ei odottamalla ratkea, eikä silläkään,
että opetin Jujun koskettamaan nenällä kämmentäni. Ehkä vielä jonakin päivänä
ratkaisen tämänkin aivopähkinän, mutta nyt on taas aika haudata se hetkeksi syvälle
kissanhiekkaan…
"Voi ei, taas tämä tylsä temppu..." |
Voiko Nupulla olla ratkaisu krpyptiseen kryptoon? |
Olipa kiva löytää pitkästä aikaa uusi ragdoll-blogi. Iteltä löytyy myös yksi vastaavanlainen karvakasa, joka tosin ei temppuja osaa. :) Pahoin pelkään, ettei sitä laiskiaista saisi moisia oppimaankaan, ainakaan ilman omistajan totaalista turhautumista...
VastaaPoistaKiva, että löysit meidät! :) Olen huomannut, että kouluttamiseen tarvitsee ehdottomasti motivoituneen kissan. Juju oikein kärttää kouluttamista ja hurisee aina, kun naksutin on näkyvissä. Nuppua taas moinen touhu ei suuremmin innosta, joten en ole sitä treenannutkaan. Pari temppua se on silti oppinut omia aikojaan Jujua katsomalla. :-D
VastaaPoista