sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kahden pökäleen vihje

Aloitan tämänkertaisen päivityksen puolustuspuheella: minulla ei ole aikaisemmin ollut aikuisiällä kissaa, enkä ole muutenkaan ruudinkeksijämateriaalia. Ja sitten seuraa varoitus: luvassa on veskiasiaa, kuten nokkelimmat teistä varmasti otsikosta päättelivät, eli kannattaa joko jättää lukeminen tähän (ja palata asiaan huomenna raikkaamman päivityksen toivossa) tai vain karaista mielensä, sulkea sieraimensa ja jatkaa eteenpäin.

Nuppu ja Juju ovat aina olleet esimerkillisen sisäsiistejä. Niiltä ei ole kertaakaan lirahtanut pisuja väärään paikkaan mistään muusta nyt puhumattakaan. Kastraation jälkeen nukutuksesta toipuessaankin Juju hoippui heti huterin jaloin hiekkikselle – vaikka syytä olisi varmasti ollut suhauttaa protestipisut vaikkapa sänkyymme. Mutta ei, tie vessaan on löytynyt ihan aina. Siksi olinkin aivan järkyttynyt, kun eräänä lempeänä kesäiltana havaitsin makuuhuoneen matolla kirjaimen. En enää muista, mikä kirjain se oli, sillä niin järkyttynyt olin. Kyseessä oli tietysti Nupun pötkylä, enkä voinut ymmärtää, miksei se ollut ufon näköisessä kissanvessassa. Pyysin Nupulta selitystä, mutta se vältteli aihetta ja näytti hieman hämilliseltä. Arvelin, että oli sattunut jokin vahinko, mutta kun sama onnettomuus kävi seuraavanakin iltana, luin jo huolesta suunniltani kissapalstoilta, mitä kaikkea terveydellistä syytä taustalla saattoi olla.

Kuka asioi makkarin matolla? Oliko se Nuppu?

Kolmantena iltana päätin olla kaukaa viisas. Ruokailun jälkeen nostin kuvun vessan päältä ja aloin huudella pienokaisia asioille. Leukani oli loksahtaa Ever Cleanille, kun molemmat katit viipottivat eteeni ja alkoivat peput vastakkain pusertaa pötkyjä yhtä aikaa! Siirtelin hännät pois tieltä ja aloin tulkita viestiä, joka oli suorastaan löyhkäävän selvä: Vessassa on jotain mätää. Mittailin nolona kissoja ja vessaa ja totesin, että varsinkin Nuppu oli kasvanut liian suureksi. Se ei yksinkertaisesti enää mahtunut kyykistelemään kuvun alla. Niinpä otin kuvun kokonaan pois, ja ongelma ratkesi heti. Seuraavana viikonloppuna Nuppu ja Juju saivat upouuden jättivessan, joka on ollut jymymenestys. Onneksi viisaat kissani osaavat puhua minulle kieltä, jota ymmärrän. On siis toivoa, että ne saavat koulutettua minusta vielä jonain päivänä oivan kissanomistajan.

Juju suostui tänä aamuna demonstroimaan suuren
kissan suhdetta vanhaan, pieneen ufovessaan. 
Yllättävää kyllä myös Nuppu osallistui lavastukseen.
Kyllähän minäkin NYT asian tajuan!
Markkinoiden suurin kissanvessa.
Nyt on tilaa kaapia, kuopia ja kyykistellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti