Olen toitottanut aina kaikille, etten ole
kissa- tai koiraihminen, vaan yhtä lailla molempia. Siksi onkin hienoa, että
asunnossamme majailee sekä kissa että koira. Tai ainakin joku kovasti koiraa
muistuttava: Juju. Kun ovisummeri surahtaa, Nuppu vaipuu yhä rennompaan uneen.
Juju puolestaan juoksee ovelle, ja joudun usein nostamaan innokkaan tervehtijän
syliini, kun vieraat astuvat sisään. Kun Jujun tassut taas koskettavat lattiaa,
se töpsöttää vieraita nuuskimaan. Se venyy metrin mittaiseksi lakupötköksi ja
nuuhkii, nuuhkii ja nuuhkii. Myöhemmin erityisnuuhkun saavat vielä vieraiden
kengät.
Yhtä tarkka Juju on myös muiden tuoksujen
suhteen. Se bongaa heti, jos olen vaihtanut vaikkapa kasvovoiteen merkkiä, ja
on vain reilua antaa Jujun totutella uuteen tuoksuun. Sen pienet viikset ja
söpö, pinkki nenä kutittavat kasvojani, kun se perehtyy tuotteen tuoksuun
sentti sentiltä. Juju myös haistaa heti, jos olen syönyt suklaata tai vaikkapa
tonnikalaa, ja huomauttaa siitä hellääkin hellemmillä nuuhkaisuilla.
.JPG) |
| Sinisilmäinen salapoliisi |
.JPG) |
| Kaksi samanmoista söpönöpökissaa. Juju haistaa tässä palaneen käryä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti